Kommentti: ”Schumin klassikkotemppu” nousemassa jälleen arvoonsa – ennustiko avauskisa synkkää loppukautta?

Uudet F1-autot ovat selvittäneet ensimmäisen tulikasteensa virallisesti lävitse. Mitä opimme? Paljon, mutta samalla emme mitään. Jollain mittareilla katsottuna meteli taitaa vain yltyä.

Nopeammat ja haastavammat autot keräävät kiitosta kaikilta, ja erityisesti kuljettajien tykästyminen niihin on erinomainen asia. Kun show’n päätähdet eivät kitise työkaluistaan, on medialta poistettu yksi negatiivinen uutisoinninaihe lajista. Se on edistystä.

Kenellekään lajia edes vähän seuraavalle EI VOINUT tulla yllätyksenä, että uusilla autoilla on vaikeampi ohittaa. Siitä on rummutettu niin monissa uutisissa niin monen asiantuntijan suusta, että asian ymmärtämättä jättäminen viittaa jo huolestuttavaan
umpimielisyyteen.

Kenellekään lajia edes vähän seuraavalle EI VOINUT tulla yllätyksenä, että uusilla autoilla on vaikeampi ohittaa. Siitä on rummutettu niin monissa uutisissa niin monen asiantuntijan suusta, että asian ymmärtämättä jättäminen viittaa jo huolestuttavaan umpimielisyyteen.

Kysymykseksi nouseekin nyt, ennustiko Australian GP koko loppukauden suunnan? Ovatko loputkin 19 kilpailua vastaavanlaisia jonoajeluita parin sekunnin marginaaleilla, ja joissa ohitukset tapahtuvat vain McLarenin Fernando Alonson auton sanoessa riks raks poks?

Emme tiedä. Melbourne ei ole oikea areena antamaan tähän vastauksia.

Tämän vuoden osakilpailu oli tapahtumiltaan köyhä, mutta rehellisyyden nimissä se oli hyvin perinteinen Albert Parkin puistossa käyty GP. Vastaavanlaisia jonoköröttelyitä on nähty radalla useaan otteeseen.

Paljon viisaampia olemme vasta seuraavaksi ajettavan Kiinan osakilpailun jälkeen. Se on perinteinen moottorirata, joka mittaa autojen suorituskykyä täysin eri lailla.

Realistina haluan varoittaa odottamasta liikoja. Nykyiset autot eivät ole masiinoja, joilla ohituksia pystyisi toimittamaan liukuhihnalta.

Ongelmaksi on muodostunut, etteivät fanit tai edes päättäjät tunnu tietävän, mitä he haluavat.

Vielä viime kaudella valitettiin ohitusten helppoutta avattavan takasiiven avulla. Pirelli saa niskoihinsa syytöksiä milloin liian helposti kuluvista, milloin liian kestävistä kumeista. Tällä kertaa osalle on osunut jälkimmäinen.

Italialaismerkiltä toivottiin täksi kaudeksi renkaita, jotka kestävät täysillä ajamista. Nyt kun sellaiset on saatu, valitetaan, kun väännöistä onkin muodostumassa yhden stopin kilpailuja.

Yhden stopin kilpailut eivät välttämättä tarkoita sitä, että sunnuntaiviihteestä muodostuisi tylsä tapahtuma. Päin vastoin, siitä pitää huolen Michael Schumacherin aikoinaan täydelliseksi hioma klassikkotemppu.

Sebastian Vettelin voitossa oli jotain niin tuttua, enkä tarkoita vain Saksan ja Italian kansallishymnien soimista peräkkäin podiumjuhlallisuuksissa. Vettel nappasi tänään voiton tavalla, joka tekisi Schumin varmasti ylpeäksi.

Vettel nappasi tänään voiton tavalla, joka tekisi Schumin varmasti ylpeäksi.

Nykyisin puhutaan ”under cutista”, eli sijoituksen nappaamisesta edellä ajavasta pysähtymällä varikolle kierrosta häntä aikaisemmin. Tämän yhden kierroksen aikana kuljettajalla on puolellaan rengasetu, sillä tuoreempi setti kumeja antaa hänelle tarpeeksi lisävauhtia napsaista edellään ajanut tämän suorittaessa omaa varikkopysähdystään.

Vettel teki tänään päinvastaisen tempun. Vaikka siitä puhutaan ”over cuttina”, haluan lanseerata suomalaisten termiksi ”Schumin klassikkotempun”.

Vettel ratkaisi tänään voiton pysymällä radalla kauemmin kuin alussa johtanut Lewis Hamilton. Vettel ajoi nopeita kierroksia juuri sillä hetkellä, kun Hamilton jumiutui muiden autojen taakse. Näin Vettel teki Schumit ja nosti itsensä kilpailun kärkeen varikkotaktiikan ansiosta.

Jos Hamilton olisi päässyt helposti ohitse Max Verstappenista, ei tämä olisi onnistunut. Uudet säännöt järjestivät siis välittömästi yhden yllätyksen, josta fanit kiittävät.