Kauden 2014 mestaruuskamppailu muodostui jännittävimmäksi ja dramaattisimmaksi pitkiin aikoihin. Melko poikkeuksellisesti taistelussa olivat saman tallin kuljettajat johtaen sarjaa vuorotellen ja päättäen kauden 67 pisteen keskinäiseen eroon. Tästä 50 pistettä tuli viimeisessä tuplapistekisassa.

Tasollinen ero mestarin ja kakkosen välillä oli kuitenkin ilmeisempi: tallin 16 voitosta 11 otti Lewis Hamilton, jonka Nico Rosberg onnistui ohittamaan kisassa kaiken kaikkiaan nolla kertaa. Pyrkimättä potkimaan maassa makaavaa miestä, voidaan myös spekuloida, että Rosbergin voitoista osa olisi kääntynyt Hamiltonille ilman epätavallisia sattumia. Polttoaineen kulutus vaikutti myös vähäisemmältä viimeksi mainitun tapauksessa, mikä paremman tiedon puutteessa vihjaa hänen olevan yksinkertaisesti luonnollisesti Rosbergia nopeampi kisakuljettaja.

Aika-ajot olivatkin sitten toinen tarina kokonaan. Rosberg oli niissä yllättäen ainakin tilastollisesti vahvempi. On jälleen todettava, että jotkut hänen lauantaivoitoistaan eivät kenties tulleet varsinaisesti nopeudella vaan muun muassa A) Hamiltonin kierroksen blokkauksella, B) Hamiltonin jarrujen laukeamisella, C) Hamiltonin auton syttymisellä tuleen (!), D) Hamiltonin ajamatta jääneellä kierroksella, E) Hamiltonin lasittuneilla jarrulevyillä sekä mahdollisesti joillain muilla mieleeni nyt tässä tulemattomilla tapahtumilla.

Olisi kuitenkin täysin väärin vähätellä saksalaisen aika-ajosuorituksia; ne olivat usein paljon vahvempia kuin useimmat – mukaan lukien tallikaveri – lienevät odottaneen. Hamilton vaikutti epätyypillisen virheherkältä ja jännittyneeltä aika-ajoissa, joissa hänet yleensä nähdään vahvimmaksi. Aika-ajovauhdin hiuksenhieno puutteellisuus parhaisiin verrattuna on ainoastaan viimeisin kriitikoiden virhekäsitys, jonka saksalainen on tyhjentävästi korjannut.

Hamiltonin mestaruuden ansiokkuudesta ei jäänyt kuitenkaan lopulta spekuloitavaa: hän osoitti nopeutta, henkistä sitkeyttä vaikeina hetkinä ja tallikaverin asianmukaista kunnioitusta muutamaa heikommin harkittua lausuntoa lukuun ottamatta.

Tulevien mestaruuskamppailujen kannalta lähtökohdat Rosbergille eivät rehellisyyden nimissä ole helpot. Hamilton on nyt lyönyt hänet molempina vuosina samassa tallissa ja samalla saanut ravisteltua apinan selästään; toisen mestaruuden tavoittelusta oli tullut jo melkoinen rasite miehelle, jonka kotimaassa hänestä on odotettu Ayrton Sennan toista tulemista. On erittäin todennäköistä, että talven aikana kaksinkertainen maailmanmestari nousee kuljettajana uudelle tasolle. Rosbergin on pystyttävä samaan – takki tyhjänä ja henkisen kolauksen kärsineenä – voidakseen edes kuvitella haastavansa häntä mestaruudesta ensi vuonna. Parhaalla tahdollakaan en todella usko, että näin käy.

Olli Kuitunen