Meksikon kisaviikonloppuna ajamisessa oli tekemisen meininkiä. Se sai SuomiF1-sivuston esimiehen Juuso Taipaleen haikailemaan tämän olevan normi, ei poikkeama.

Autodromo Hermanos Rodriguezin radan erikoisuudet ovat hyvin F1-fanien tiedossa. Korkea ilmanala sen kaikkine sivuvaikutuksineen mutkisti tallien valmistautumista kisaviikonloppuun, mutta meille faneille se tarjosi kurkistuksen jostain, minkä soisimme olevan arkipäivää.

Propellipäät laskivat Meksikossa downforcen laskevan jopa neljäsosamäärään siitä, mitä se on muilla kilparadoilla

Lähes kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta mitattuna sijaitseva rata pisti sekä voimanlähteet että aerodynaamiset apuvälineet koville. Kun ilma on ohuempaa, ei koneesta irtoa yhtä paljon tehoa kuin matalammilla kilparadoilla. ”Ilmastonmuutos” (sanavalintani tähän hetkeen, pardon moi) ei myöskään tuota siivekkeille, diffuusoreille ja muille downforcea tuottaville ilmanhankaimille (kyllä) sellaista määrää ilmavirtaa kuin insinöörit toivoisivat.

[readmore from=”Näkökulmat”]

Propellipäät laskivat Meksikossa downforcen laskevan jopa neljäsosamäärään siitä, mitä se on muilla kilparadoilla F1-kisakalenterissa. Havainnollistaen tämä tarkoitti sitä, että vaikka Meksikossa siivekkeiden asennot oli väännetty Monaco-tasolle, oli downforcea käytössä saman verran kuin Monzassa.

Mitä 25 prosentin pudotus downforcessa sitten tarkoitti? Suistuivatko autot rajusti ulos jokaisessa mutkassa, oliko ajaminen kuljettajille yhtä tuskaa ja faneille tylsää?

Ei tarpeeksi. Mutta ajaminen oli selvästi normaalia haastavampaa, ja se näkyi myös TV-lähetyksissä.

Onboard-kamerasta käsin ajoa seuraamalla panin iloiten merkille, etteivät autot tuntuneet etenevän viikonlopun aikana missään vaiheessa ”kuin kiskoilla”. Kuljettajat joutuivat olemaan koko ajan varuillaan jarrutuksissa ja mutkissa, ettei kilpa-auto vain riistäytyisi heidän käsistään.

F1 ei menettäisi tippaakaan hohtoaan, vaikka aerodynamiikkaa karsittaisiin

Nykyautojen suurin ongelma on niiden liiallinen tehokkuus aerodynamiikan suhteen. Optimaalisesti mutkista läpi suoriutuvat autot kiihottavat insinöörejä, mutta tavallinen fani haluaa nähdä kilvanajoa. He haluavat nähdä, kuinka kuljettajat taistelevat vikuroivia petoja, joita myös F1-autoiksi kutsutaan, vastaan. Pienikin virhe tai keskittymisen herpaantuminen, ja kuljettaja saa maksaa kalliin hinnan. Olkoot se sitten vain spinni tai suistuminen seinään.

F1 ei menettäisi tippaakaan hohtoaan, vaikka aerodynamiikkaa karsittaisiin siten, että neljäsosa downforcesta putoaisi pois kaikilla radoilla. Eivät autot olisi yhtäkkiä massiivisesti hitaampia. Ja sitä paitsi, kai olemme valmiita antamaan sekunnin kasvun kierrosaikaan, jos se tarjoaa parempaa viihdettä?

LUE MYÖS: Näkökulma: F1-sarjan suuri pelastusoperaatio lässähtämässä – yksi suuri toimenpide tehtävä välittömästi, vaikka se aiheuttaisikin pahaa mieltä

Analyysi: F1-korttitalo luhistumassa – sarjalla ratkaistavanaan ongelma toisensa perään – mikä kaikki on pielessä?

Kuva: Getty Images