F1-historiaa: Miten erilaiset kahden F1-legendan maineet ovatkaan – toinen lajin suurimpia ilman maailmanmestaruuttakin

© Kuva: Getty Images
Jättikerroin 50,00 Teemu Pukin maalille

Tänään syntymäpäivänsä jakaa kaksi brittikuljettajaa, jotka erottuvat edukseen F1-sarjan komeassa historiankirjoituksissa. Vaikka toinen on maailmanmestari, on ilman himoittua titteliä jäänyt vanhempi kollega silti pykälää tai paria arvostetumpi.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2015.

Vaikka tänään kunnioitettavat 89 vuotta täyttävä sir Stirling Crawford Moss ei koskaan saavuttanut formula ykkösten maailmanmestaruutta, suo hänelle silti mielellään mestarin arvonimen.

Peräti neljästi Moss sijoittui MM-sarjassa toiseksi. Kolmesti hän oli kolmas. Jos hän olisi onnistunut nappaamaan edes yhden tittelin, olisi hän yksi F1-maailman suurimmista legendoista.

Nyt hän on kuljettaja, jota kaikki F1-maailmaan tarkemmin perehtyneet kunnioittavat ja ihailevat, mutta suurelle yleisölle hänen nimensä ei sano mitään.

Päivän toinen syntymäpäiväsankari, 58 vuoden rajapyykin saavuttava Damon Hill sen sijaan muistetaan, onhan hän maailmanmestari. Häneltä löytyy myös enemmän voittoja, paaluja ja MM-pisteitä kuin Mossilta.

Silti hän on F1-hierarkiassa Mossin alapuolella.

Stirling Moss opasti Lewis Hamiltonia vanhan työkalunsa saloihin. Getty Images)

Fangiotakin nopeampi kilvanajaja

Moss oli kilvanajaja aikakaudella, joka muistetaan Juan-Manuel Fangion hallinnasta. Viisinkertainen argentiinalaislegenda kehui brittiläistä kollegaansa kuitenkin maasta taivaaseen.

Moss oli raa’assa vauhdissa mitattuna varmastikin oman aikakautensa paras. Hän oli myös tinkimätön perfektionisti, joka ei jättänyt kiveäkään kääntämättä yrittäessään puristaa itsestään ja kalustostaan viimeisenkin suorituskyvyn rippeet irti.

Moss sijoittui kolmen parhaan joukkoon loppupisteissä peräti seitsemänä vuonna peräkkäin. Suoritus olisi hämmästyttävä nykyaikanakin, mutta erityislaatuiseksi sen tekee se seikka, ettei Moss päässyt ajamaan yhtä Mercedes-kautta lukuunottamatta missään vaiheessa sarjan parasta autoa.

Isänmaallisena ihmisenä Moss oli uskollinen brittiläisille tiimeille. Vaikka nykyään lähes kaikki tallit tulevat saarivaltakunnasta, eivät ne olleet hallitsevassa asemassa 1950-luvun Grand Prix –kisoissa.

F1-kiho Enzo Ferrari yritti suostutella Mossia useasti talliinsa, mutta Moss vastasi kosiskeluihin kielteisesti. Poikkeuksen hän teki Mercedeksen suhteen. Tallin panostus lajiin viehätti, ja vaikka maailmanmestaruuden nappasikin lopulta tallikaveri Fangio, keräsi Moss suurta ihailua hopeanuolensa ratissa.

Moss oli henkeen ja vereen kilvanajaja. Hänelle suurinta tyydytystä kilpailun jälkeen ei tuonut voitto, vaan onnistunut suoritus. Ja kun menestystä kuitenkin sitten liikeni, oli se vain mukava lisäbonus ja kiitos hyvin tehdystä työstä.

”Jos jatkuvasti ajat kaarteet kymmenyksen maksimiasi hitaammin sinusta saattaa tulla kuuluisa ja voit ehkä ansaita sillä jo leipäsikin ja voittaakin silloin tällöin. Mutta kilpa-ajaja sinä et ole.” – Moss

Moss puhui uransa aikana vahvoja sanoja, jotka jokaisen kilpa-ajajan tulisi painaa mieleensä

– Jos jatkuvasti ajat kaarteet kymmenyksen maksimiasi hitaammin sinusta saattaa tulla kuuluisa ja voit ehkä ansaita sillä jo leipäsikin ja voittaakin silloin tällöin. Mutta kilpa-ajaja sinä et ole.

Tämä lausahdus siis aikakaudella, jolloin jokainen lipeäminen radalta saattoi olla kohtalokas.

Kohtalokkaaksi Mossin uran kannalta koituikin huhtikuinen Goodwoodin moottorirata 1962. Tuolloin hän ajoi rajusti ulos testatessaan Lotus-ajokkiaan.

Vakavasti loukkaantunut Moss voitti kovan taistelun jälkeen viikatemiehen, mutta F1-ura päättyi tuohon rajuun onnettomuuteen. Vuotta myöhemmin hän testasi vielä F1-autoa yrittäen paluuta, mutta koska hän jäi pari kymmenystä aiempien vuosien vauhdistaan, koki hän olevansa liian huono jatkamaan.

Huikean uran tehnyt Moss on ilman maailmanmestaruuttakin legenda.

Isänsä varjosta maailmanmestariksi

Damon joutui erityisesti uransa alkuaikoina kantamaan isänsä jättämää taakkaa selässään.

Eikä tuo taakka ollut mikään kevyt, olihan Graham Hill kaksinkertainen formula ykkösten maailmanmestari sekä Le Mansin ja Indy500 –kilpailujen voittaja. Lyhyesti sanottuna siis legenda sanan varsinaisessa merkityksessä.

Näihin olosuhteisiin nähden Damon suoriutui omasta urastaan hyvin.

Isän ajovuosien menestyksestä ei ollut paljon hyötyä, sillä oma epäonnistunut talliprojekti oli syönyt kaikki rahat

Damonin kasvuvuodet F1-maailmaan olivat vaikeat. Isä-Graham menehtyi lento-onnettomuudessa Damonin ollessa vasta 15-vuotias. Isän ajovuosien menestyksestä ei ollut paljon hyötyä, sillä oma epäonnistunut talliprojekti oli syönyt kaikki rahat. Lisäksi onnettomuustutkinnan paljastettua Grahamin laiminlyöneen vakuutusmaksut joutui perhe puille paljaillem ja jopa Grahamin palkintopystit jouduttiin myymään rahapulassa.

Omaa ajouraansa rakentaessa Damon jaksoi yrittää vuosia pienemmissä luokisssa ja jopa kaksipyöräisillä, vaikka menestystä liikeni niukalti.

Jättipottiin Hill iski hänen saatua kiinnitys Williamsin testikuljettajaksi 1990-luvun alussa. Kaudella 1993 Hill riskeerasi käytännössä koko uransa. Hän kieltäytyi ajosopimuksesta keskikastin tallin kanssa, koska hän halusi jäädä kärkkymään toista mahdollista ajajanpaikkaa kärkitalli Williamsilla. Riski kannatti, ja niin Hill löysi itsensä sarjan parhaasta autosta kauden alkaessa.

Hill nousi F1-sarjaan verrattain vanhana. Kaudella 1992 hän ajoi muutaman kilpailun Brabhamin kilpailukyvyttömällä kalustolla, ikää britiltä löytyi tuolloin jo 32-vuotta. Samanikäisenä Moss joutui lopettamaan oman uransa testionnettomuuden seurauksena.

Hill oli etukäteissuunnitelmissa selkeä aseenkantaja Williamsilla. Ensimmäisellä kaudella hän täyttikin saappaansa hyvin Alain Prostin kanssa. Neljä voittoa ja MM-sarjan kolmas sija oli mukiinmenevä suoritus. Seuraavalla kaudella Hill joutui kuitenkin taisteluun suoraan eturintamalle tallin uuden ykkösnyrkin Ayrton Sennan menehdyttyä kauden kolmannessa kilpailussa.

Hill taisteli urheasti ja vaikka mestaruus lopulta hieman kyseenalaisin keinoin kilpakumppani Michael Schumacherille menikin, kaatui hän saappaat jalassa. F1-media oli kuitenkin varma siitä, että Senna olisi kyennyt tittelin hankkimaan.

Hill ajoi urallaan 22 voittoa. Näistä 21 tuli Williamsilla 1993-1996. Voitto on aina voitto, mutta Hillin kohdalla hänen arvostustaan vetää rajusti alaspäin hänen käyttämänsä kaluston ylivertaisuus.

Varsinkin kausi 1995 oli yhtä tervanjuontia, vaikka Hillillä oli käytössään sarjan paras auto. Brittikuski tuntui kuitenkin sortuvan jatkuvasti käsittämättömiin virheisiin, ja lopulta Schumacher marssi helppoon mestaruuteen.

Mestaruus kaudella 1996 tuli ylivoimaisesti, vaikka uusi tallikaveri Jacques Villeneuve kykenikin tallikaveriaan hieman uhkaamaan. Kruunaus ykköseksi syntyi kuitenkin käytännössä ilman minkäänlaista vastarintaa.

Hill oli nyt maailman paras, mutta arvostus karttoi silti miestä.

Hill luuli tietävänsä arvonsa. Vaatimus korotetusta palkasta seuraavaksi kaudeksi käynnisti prosessin, jonka seurauksena hallitseva mestari tultaisiin syöksemään valtaistuimeltaan nopeasti.

Katkera loppu

Frank Williams on aina ollut tarkan markan mies. Kun hän ja Hill eivät päässeet sopimukseen uudesta sopimuksesta, näytti pyörätuoliin sidottu tiimipomo mestarilleen tylysti ovea. Kaikkien, eniten ehkä Hillin itsensä, suureksi hämmästykseksi hallitseva maailmanmestari aloittaisi kautensa häntäpään autolla.

Uusi työnantaja Arrows lupasi paljon mutta antoi lopulta vähän. Unkarissa 1997 Hill oli hyvin lähellä järjestää F1-historian suurimman ihmeen, mutta sensaatiomainen voitto vaihtui lopulta katkeraan kakkossijaan vaihdelaatikon petettyä miehen kisan viimeisellä kierroksella.

Jälkiviisaana voidaan sanoa, että mikäli Hill olisi saanut lyötyä yhden pykälän suuremman lukeman pesään, olisi Arrowsin vauhti riittänyt ruutulipulle ensimmäisenä.

Katkeraa Arrows-vuotta seurasi vielä kaksi kautta Jordanilla, mutta väsynyt ja F1-maailmaan turhautunut Hill päätti jättää ykköset vuosituhannen vaihteessa. Viimeisenä loistonhetkenään hän ajoi Jordanille tallin avausvoiton kaaoottisessa Belgian Span osakilpailussa kaudella 1998.

Voitto osoitti Hillin pystyvän ajamaan voittoon muullakin kalustolla kuin Williamsilla, mikä kirkastaa hänen mainettaan rattimiehenä kummasti.

Mestareita on monenlaisia

Arvostettu autourheilujulkaisu Autosport listasi vastikään kaikki kymmenen brittimestaria parhausjärjestykseen. Hill oli listalla kahdeksas. Luonnollisesti Moss jäi listan ulkopuolelle, mutta yhdelläkin tittelillä hän olisi ollut listan kärkipäässä.

Hillin ja Mossin vertaaminen on toki epäreilua, mutta saman syntymäpäivän jakamisen vuoksi tämä vertailu silti tehtäkööt.

Molemmat taistelivat tiensä lajin huipulle. Molemmat saivat myös osansa niin menestyksestä kuin katkeruuden kalkistakin. Molemmat ovat F1-legendoja.

Maailmanmestariksi päätyy aina parhaimman kauden ajanut kuljettaja, mutta yleisön silmissä hän ei välttämättä ole suuri mestari. Vaikka Mossin uralta kirkkain kruunu jäi puuttumaan, ei hänen tarvitse katua mitään.

Hilliltä titteli löytyy, eikä kukaan sitä tule häneltä koskaan riistämään. Mutta joinain hetkinä hän saattaa joutua pysähtyä miettimään, tekikö hän aina oikeita ratkaisuja omalla urallaan.

Stirling Mossin F1-ura lukuina:
GP:t: 66
Voitot: 16
Paalut: 16
Nop.kier: 19
MM-pisteet: 186,64

MM-sarjassa toinen 1955-1958, kolmas 1959-1961

Damon Hillin F1-ura lukuina:
GP.t: 115
Voitot: 22
Paalut: 20
Nop.kier: 19
MM-pisteet: 360

Maailmanmestari 1996

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale

Jättikerroin 50,00 Teemu Pukin maalille