Moottoriurheilu on oma erikoislaatuinen saarekkeensa urheilupiireissä. Maailman tilan ja kehityksen huomioon ottaen sen tulevaisuuden voi tällä hetkellä sanoa olevan pahemmin vaakalaudalla kuin kenties koskaan. Onneksi tulevaisuudessa ehdolle häämöttää johtaja, joka voi luovia koko urheilualan pelastuksen tielle.

Kuka on valmis ottamaan vetovastuulleen moottoriurheilun oikeuden olemassaoloon, kun ilmastonmuutos ja alati hupenevat luonnonvarat saavat yhä useamman kääntymään ”polttoaineen hukkaajia” vastaan?

Maailman tärkeimmän autourheilujärjestön FIA:n johdossa on ollut viimeisen 25 vuoden aikana vain kaksi henkilöä. Sekä Max Mosley että Jean Todt ovat tehneet kiistattomasti hyvää työtä ja runsaasti oikeita ratkaisuja, mutta miltä näyttää tulevaisuus heidän jälkeensä? Kuka on valmis ottamaan vetovastuulleen moottoriurheilun oikeuden olemassaoloon, kun ilmastonmuutos ja alati hupenevat luonnonvarat saavat yhä useamman kääntymään ”polttoaineen hukkaajia” vastaan?

Änkyröinti johtotasolla ei enää auta. Moottoriurheilunkin on sopeuduttava nykyaikaan. Vaikka savuttavat, meteliä pitävät ja liekkejä pakoputkista syöksevät kilpurit ovatkin monille ”niitä ainoita oikeita menopelejä”, eivät ne tule enää koskaan palaamaan.

Tulevaisuutta ei pidä nähdä uhkana, vaan mahdollisuutena. Ja tällä hetkellä yksi henkilö näkee sen kenties paremmin kuin yksikään toinen.

Harva asia on niin vaikeaa kuin johtaminen. Olkoot kyseessä miten pienen tason johtamistehtävä, on sekä tuloksentekemisen että hyvän ilmapiirin säilyttämisen välinen tasapaino vaikea ylläpitää. Kysyy taitoa saada yhdistettyä nämä, ja sellainen osaaja on kysyttyä tavaraa.

Lucas di Grassi on harmittavan monelle vain yhden kauden F1-kuljettaja, mutta brasilialainen on osoittanut WEC- ja Formula E -sarjojen menestyksellään olevansa ensiluokkainen rattimies. Mutta miehellä on myös muita vahvuuksia, jotka tukevat tämän kommentin teemaa.

Uutisoinmme eilen di Grassin avoimesta halusta hypätä tulevaisuudessa FIA:n puheenjohtajaksi. Autosportille annettu ilmoitus keräsi maailmalla käytännössä varauksetonta ihailua. Di Grassin meriitit, puheet ja arvot ovat juuri sellaisia asioita, joita autourheilumaailma johtajaltaan tarvitsee.

Di Grassi on opiskellut kauppatieteitä yliopistossa. Lisäksi hän on Mensan jäsen. Molemmat kovia saavutuksia, jotka kertovat hänen osaavan ajatella elämää myös kilpa-auton ulkopuolella.

Di Grassi on puhunut useaan otteeseen tulevaisuuden teknologian olevan paitsi ratkaisu, myös edellytys moottoriurheilun säilymiselle.

Vaikka mies kilpailee edelleen aktiivisesti, on hänet nimetty robottikilpasarja Roboracen toimitusjohtajaksi. Tehtävä on Di Grassille juuri sopiva, sillä hän on puhunut useaan otteeseen tulevaisuuden teknologian olevan paitsi ratkaisu, myös edellytys moottoriurheilun säilymiselle.

Kuljettajien turvallisuuden puolesta paikoin voimakkaastikin kantaa ottaneena (uutinen) hän nauttii varmasti kollegoidensa arvostusta. Hän ei ole valmis uhraamaan ihmishenkiä show’n vuoksi.

Aatemaailmansa puolesta hän saa varmasti sympatiaa moottoriurheilua ulkopuolisin silmin seuraavien henkilöiden joukosta. Mitä pahaa voisi olla siinä, että moottoriurheilu haluaa itse muuttua ekologisemmaksi?

Mikäli FIA saisi johtajakseen näin voimakkaasti tulevaisuuteen luottavan ja siihen uskovan johtohahmon, vauhdittaisi se varmasti moottoriurheilun muuttumista urheilulajiksi, joka voi ylpeästi perustella olemassaolonsa.

Di Grassin puheet ovat lähtölaukaus hänen vaalityöllleen, vaikka vielä ei ole edes tiedossa, milloin hän olisi FIA-virkaan pyrkimässä. Todtin väistyessä joka tapauksessa virastaan vuonna 2021 aika saattaa olla jo kypsä di Grassille. Voisimmeko jopa nähdä tilanteen, jossa FIA-johtaja ajaisi edelleen aktiivisesti kilpaa?