Tämän artikkelin jälkeen tunnette enemmän sympatiaa Michael Schumacheria kohtaan.

Onpa saksalaisesta ja hänen muutamista kyseenalaisista tempuistaan mitä mieltä tahansa, täytyy kaikkien nostaa hattua miehen suoritukselle tällä päivämäärällä vuonna 2003.

Kauden neljänteen osakilpailuun Imolassa lähdettiin tulosluettelon perusteella tutulta vaikuttavan saksalaisvallan mukaisessa järjestyksessä. Schumacherin veljekset valtasivat eturivin lähtöpaikat järjestyksessä Michael-Ralf Schumacher.

Veljesten kypärissä ajatukset olivat kuitenkin kaukana muualla.

Veljesten äiti Elisabeth Schumacher oli kaatunut kotonaan muutamaa päivää aiemmin vakavin seurauksin. Aivovamman saanut formulakuljettajien äiti vaipui koomaan, ja hänet kiidätettiin tehohoitoon kölniläiseen sairaalaan.

Ennuste ei ollut hyvä F1-karavaanin saapuessa Imolaan. Lauantain aika-ajojen päätteeksi uutiset sairaalasta olivat surullisia. Veljekset tekivät kovan ratkaisun.

Aika-ajojen ja kisan välissä Schumacherit hyppäsivät yksityislentokoneen kyytiin kiitäen Kölniin. Siellä he ehtivät hyvästelemään äitinsä, ennen kuin lento toi heidät takaisin kisapaikalle sunnuntaiksi.

Elisabeth Schumacher menehtyi vain tunteja poikiensa sairaalasta poistumisen jälkeen. Formulamaailma yhtyi veljesten suureen suruun.

Ennen starttia ilmoille esitettiin aiheellinen kysymys, vetäytyvätkö molemmat Schumacherit kilpailusta. Vastaus oli kuitenkin kieltävä.

– Äitimme ei olisi halunnut meidän tekevän sitä, molemmat perustelivat.

Kilpailussa Michael kunnioitti äitiään tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla. Hän ajoi voittoon ennen Kimi Räikköstä ja tallikaveriaan Rubens Barrichelloa. Ralfikin ylsi hienosti neljänneksi.

Palkintopallilla shampanja ei ruiskunnut, ja kisan jälkeen lehdistötilaisuudessakin Michael Schumacheria tuurasi tallipomo Jean Todt. Molemmat Schumacherit saivat myös poikkeuksellisen vapautuksen kisan jälkeisistä lehdistövelvotteista.

Tämä oli Schumacherin 91 osakilpailusta eittämättä henkisesti raskain.