Pahasti kontaten kautensa aloittanut Ferrari toivoo vireensä parantumista, mutta SuomiF1-sivuston toimittaja Juuso Taipale huomauttaa tallin tarvitsevan aivan ensimmäiseksi muutosta johtajatason filosofiassaan.

”Miten näin valtavilla resursseilla varustettu talli ei voita joka vuosi kaikkia kilpailuja?” Näin ihmetteli edesmennyt Niki Lauda saapuessaan Ferrarille kaudeksi 1974.

Ajat ovat toki muuttuneet, mutta Maranellon punaiset ovat edelleen formulamaailman jättiläisiä. Jo pelkästään taloudellisten panostusten perusteella tallin pitäisi olla joka kausi suuri ennakkosuosikki juhlimaan maailmanmestaruuksia.

Kun Michael Schumacher dominoi lajia 2000-luvun alussa, oli hänen ympärilleen rakennettu täydellinen koneisto.

Pettymys on siis valtava, kun edellisen kerran kuljettajien maailmanmestaruus on matkannut Maranelloon 2007 ja valmistajien titteli vuotta myöhemmin. Yli kymmenen vuoden kuiva putki on olosuhteet huomioiden anteeksiantamaton.

Kimi Räikkönen pääsi nauttimaan mestaruudestaan F1-sarjan siihen mennessä täydellisimmän tallin jälkilämmössä. Kun Michael Schumacher dominoi lajia 2000-luvun alussa, oli hänen ympärilleen rakennettu täydellinen koneisto.

Tallipäällikkö Jean Todt rakensi tallin pala palalta, ja mestariteoksensa valmiiksi saatuaan jälki oli musertavaa. Ross Brawn motivoi henkilökuntaa ja loihti mestaristrategioita, Rory Byrne ja Paolo Martinelli loihtivat liki täydellisiä F1-kilpureita ja kirsikkana kakun päällä Schumacher hoiti loput radalla viemällä F1-kuljettajien vaatimustason aivan uusiin sfääreihin. Kaiken tämän yllä Ferrarin toimitusjohtaja Luca di Montezemolo antoi F1-projektille kaiken poliittisen työrauhan.

Kun Schumacher lopetti Ferrari-uransa kauteen 2006, hajosi myös tallin ydinporukka. Seuraavat pari kautta menivät vielä vanhasta muistista, mutta sen jälkeen Todtin ja kumppaneiden perintö on unohdettu tallissa täysin.

LUE MYÖS: Näkökulma: Ferrarin kohtalon hetket – kova päätös määrittää tallin loppukauden suunnan

Kausiennakossa Ferrari -mitä ennen kauden alkua puhuttiin?

Näkökulma: Kaikkien rakastamasta veijarista sylkykupiksi – mikä tuhosi Sebastian Vettelin maineen (suomalais)fanien silmissä?

Ferrari ajautui vähitellen läpi sen historian vaivanneeseen poliittiseen suhmurointiin. Fanit ja varsinkin (italialainen) lehdistö pitävät huolen siitä, ettei tallin johtoon ole asiaa ilman paikoin rajusti yli lyövän kritiikin kestävää pääkoppaa.

Todt nousi tallin johtoon vuonna 1993. Hänelläkin oli omat vaikeutensa ja ranskalaisen päätä vaadittiin alkuvuosina useaan otteeseen vadille, mutta lopulta miehen sitkeys ja häneen luottaneen di Montezemolon vaivannäkö palkittiin vuosien dominoinnilla.

Tällä hetkellä tilanne ei voisi Ferrarilla erilaisempi olla.

[readmore from=”Ferrari”]

Maurizio Arrivabene sai väistyä tallipomon virastaan viime kauden jälkeen, ja tilalle astui Mattia Binotto. Teknisellä puolella ihmeitä tallissa tehnyt ”oma poika” ei ole kuitenkaan aloittanut pestiään vakuuttavasti, ja tilanne on käymässä tukalaksi. Pääjohtaja Louis C. Camilleri vakuutti luottoa Binottoon edelleen löytyvän, ja tämän soisi pitävän paikkansa. Miehen uhraaminen jo tässä vaiheessa olisi typerää. Mutta silti jotain juuri sellaista, mitä nykykunnossa oleva Ferrari voisi tehdäkin.

Binotton soisi kuitenkin ryhdistäytyvän ja ottavan askelia kohti Ferrarin suuruuden ajan johtajia. Monacossa nähtiin tilanne, joka kuvastaa hyvin sitä, miten asiat ovat eri lailla Schumacherin valtakauteen.

Kun talli pupelsi Charles Leclercin pihalle jo aika-ajojen avausosiossa, manasi Binotto tilannetta sanomalla jatkoonpääsyn olleen tiettyjen ihmisten vastuulla.

Näin varmasti on, mutta Binotton lause alleviivasi eroavaa filosofiaa Todtiin ja Brawniin.

Molemmat ovat kertoneet epäitsekkäästä keinosta, jolla he pyrkivät säilyttämään rauhan ja harmonian tallin sisällä. Kun joku mokasi, ottivat he tallin johtohahmoina vastuun tapahtumista, vaikka heillä ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.

Kun katsoo, mihin Todt ja Brawn Ferrarin aikoineen luotsasivat ei voi kuin miettiä, tulisiko Binotton kokeilla samaa kikkaa. Ellei hän sitten jo tiedä, ettei häneltä löydy samanlaista tukijaa yläpuoleltaan kuin Todtilla ja Brawnilla aikoinaan.

Lue lisää Juuso Taipaleen näkökulmia formulamaailmasta täältä.

Ross Brawn ja Michael Schumacher saivat juhlia yhdessä monta kertaa. Kuva: Getty Images