Mitä ajatuksia Kimi Räikkösen uran upeimman ajon seuraaminen herätti 14 vuotta myöhemmin? Huomio kiinnittyi kolmeen asiaan, analyysimme ei välttämättä miellytä faneja

F1-sarja esitti ikimuistoisen Japanin GP:n 2005 ”suorana lähetyksenä” YouTubessa. Mitä ajatuksia klassikkokilpailun katsominen herätti SuomiF1-sivuston historiafriikissä Juuso Taipaleessa? Kun Japania ravisteleva hirmumyrsky pisti formulafanien lauantain ohjelman uusiksi, päätti sarja tarjota mukavaa lohdutusherkkua. YouTubessa ”suorana” lähetetty Japanin GP vuosimallia 2005 palautti mieleen noin 15 vuoden takaiset muistot formuloista, niin hyvässä kuin pahassa. [readmore from=”historia”] Lieneekö edes aito formulafani, jos ei tuon kisan tarinaa tiedä. Nopea kertaus: Kimi Räikkönen ajoi uransa hienoimman ajosuorituksen raivoamalla tiensä ruudusta 17 kilpailun voittoon. Ykkössija kruunautui upealla ja kylmäpäisellä viimeisen kierroksen ohituksella Renaultin Giancarlo Fisichellasta. LUE MYÖS: TOP5: Kimi Räikkösen F1-uran upeimmat voitot – ykkössijalla kenties ”kaikkien aikojen ajosuoritus” Suoritusta ei suotta kutsuta Räikkösen uran komeimmaksi. Se tulee ikuisesti toimimaan Jäämiehen tavaramerkkinä puhuttaessa siitä, miten nopea, taitava ja älykäs kuljettaja hän uransa huippuvuosina oli. Kilpailu on luonnollisesti kaikkien suomalaisten fanien yksi suosikeista, mutta se nauttii suurta arvostusta myös kansainvälisesti. Pääsikö kisa tälle listallemme? TOP5: Kaikkien aikojen GP:t – nämä kilpailut ovat klassikoita syystä, ja jokaisen F1-fanin tulisi tietää ne Lähetystä oli nautinnollista katsoa yhä tänäkin päivänä. V10-moottorit raikasivat ja radalla nähtiin mukavasti ohituksia, ja sekös kelpaa ”vanhoja parempia aikoja” haikaileville. Mutta lähetyksen seuraaminen muistutti myös karulla tavalla sarjan ongelmista, jotka nykypäivän muisteluissa sivuutetaan tylysti. *** *** Ensimmäinen kulmakarvoja nostattava asia on Räikkösen alhainen lähtöruutu. Kaudella 2005 kisan starttipaikat ratkottiin menetelmällä, jossa jokainen kuljettaja ajoi aikakierroksensa vuoron perään yksin. Tämä mahdollisti toki maksimaalisen TV-näkyvyyden talleille, mutta formaattina se oli tylsä. Ja pahimmillaan epäoikeudenmukainen, kuten Suzukan tapaus muistuttaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kun viimeisenä aika-ajovuorossa olleet sarjan kärkikuskit valmistautuivat vetoihinsa, repesi taivas Suzukan radan yllä. Kärkikuskeista Räikkönen oli 17:s, Fernando Alonso pykälää korkeammalla. Pakka meni totisesti sekaisin, mutta epäreilulla tavalla.

Juuri kukaan ei pitänyt aika-ajoformaatista tuolloin, ja siksi onkin hämmentävää, että nyt sen perään itketään takaisin.

Juuri kukaan ei pitänyt tuosta formaatista tuolloin, ja siksi onkin hämmentävää, että nyt sen perään itketään takaisin. F1-sarjan suurin ongelma ei ole tällä hetkellä aika-ajot, joten nykyformaatin sörkkiminen ei pitäisi olla sarjan agendan kärkipäässä. Monzassa nähtyä farssia ei kukaan halua tietenkään nähdä, mutta sen estämiseksi on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja. *** *** 2005 tallit leikittelivät vielä polttoaineella. Japanin GP:n 2005 katsominen muistutti sen hyvistä ja huonoista puolista. Kaudella 2005 kilpailuissa varikkopysähdykset olivat päinvastaiset nykypäivään. Renkaita ei vaihdettu, mutta bensaa lisättiin. Jos Moottoriurheilun Olohuoneen jäseniltä kysytään yhtä muutosta formuloihin, on välitankkausten palauttaminen monen listalla. Aika tuntuu kuitenkin kullanneen muistot. Räikkönen ja Alonso tekivät 2005 upean nousun kilpailussa, ja sijoituksia napsittiin toki upeilla ohituksilla radalla. Mutta ennen kaikkea nousu tapahtui välitankkausten avulla. Esimerkiksi Räikkönen nousi sijoituksissa, kun hän pystyi takomaan kevyellä bensakuormalla joukon nopeita kierroksia. Se on toki omalla tavallaan kiehtovaa katsottavaa, mutta miten tilanne eroaa nykypäivästä, jossa vauhtiedun tuo tuore rengassarja? Ei tarvitse miettiä, keksin eron itse: Ennen sijoituksen nappasi pysymällä radalla kauemmin kevyellä bensakuormalla, nyt pysähtymällä aiemmin hakemaan tuoreet renkaat. Välitankkausten puolustukseksi on tosin sanottava, että tämä kisa on itse asiassa todella huono esimerkki valitukselle. Suzukassa 2005 välitankkaukset lisäsivät kilpailun dramatiikkaa ja taktista syvyyttä. Räikkösen voitto rakentui siihen, että hän pysyi repimään (lue: kaventamaan) kevyellä bensakuormalla hurjasti kaulaa Fisichellaan, jolloin ero viimeisen stopin jälkeen oli ajettavissa kiinni. Kisasta muistetaan (ansaitusti) vain Räikkösen viimeisen kierroksen ohitus, mutta todellisuudessa viimeiset kymmenen kierrosta hurjapäistä Räikköstä ovat suomalaista parhaimmillaan. Pahimmillaan välitankkaus johti jonossa-ajeluun radalla ja ohitusten suorittamiseen varikkokäynneillä. Ei mikään kaikista jännittävin konsepti. Kuten aika-ajoformaatissakin, välitankkaukset eivät nauttineet tuohon aikaan yleistä arvostusta formulaväen keskuudessa. Mutta nyt kun sitä ei ole, halajavat fanit sitä takaisin. Tämä on nähty ja koettu monta kertaa aiemminkin. Välitankkaukset voivat parhaimmillaan toimia, mutta miksikään lajin viihdearvon pelastavaksi tekijäksi siitä ei olisi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vanhoja kilpailuita katsoessa korva lepää. On totta, että tämän päivän F1 on menettänyt osan hohdostaan kesyn äänimaisemansa seurauksena.

On totta, että tämän päivän F1 on menettänyt osan hohdostaan kesyn äänimaisemansa seurauksena.

Kaudella 2005 sarjaa hallitsivat vielä majesteetilliset V10-moottorit. Kovaa ja korkealta vinkuvat moottorit sykähdyttävät edelleen, sitä ei voi kieltää. Mutta takaisin ne eivät tule, valitettavasti. On aivan sama, kuulostavatko V10-moottorit paremmilta, ovatko sähkö/hybridikoneet lasten leikkikaluja tai jopa kansainvälinen suuryritysten salajuoni, on maailma menossa kohti sähköautojen aikakautta. F1 ei voi taistella tätä suuntausta vastaan, jos se aikoo selviytyä. Menneitä voi haikailla takaisin, mutta niihin ei tule tarttua pakonomaisesti. F1-autot liikkuvat millä liikkuvat, pääasia että kilvanajo on mielenkiintoista. *** **** 14 vuoden takaisen kilpailun seuraaminen ”suorana lähetyksenä” antoi erinomaisen tavan verrata F1-sarjan kehitystä. Tutut elementit olivat havaittavissa. Tallien väliset erot olivat suuria, ohittaminen ei ollut mitään lastenleikkiä ja varikkotaktiikka pelasi avainroolia voittotaistelussa. Japanin GP 2005 on ehdottomasti klassikko. On upeaa, että yhdessä koko lajin ikimuistoisimmista kilpailuista voittajana juhlittiin sinivalkoista kuljettajaa. Tämän parempaa tapaa viettää vajaat kaksi tuntia elämässä on vaikea keksiä.

LUE MYÖS: