8. toukokuuta 1982 F1-maailma menetti yhden kirkkaimmin koskaan tuikkineista tähdistään. Gilles Villeneuven maallinen taivallus päättyi järkyttävään tragediaan.

Lue Gilles Villeneuven elämäntarina täältä

F1-kausi 1982 on jäänyt historiankirjoihin yhtenä lajin synkimmistä ja erikosimmista. Ferrari oli synkkien tapahtumien keskiössä läpi vuoden.

Tarinamme saa alkunsa huhtikuussa 1982 Imolan moottoriradalla. Lajin kattojärjestöjen FISA:n ja FOCA:n taistellessa vallasta ovat tallit jakautuneet kahtia. Toisella puolella ovat autonvalmistajat (Ferrari, Renault, Alfa Romeo) ja toisella pääosin brittiläiset F1-tiimit (Williams, McLaren, Lotus).

Ruman poliittisen pelin seurauksena Imolaan oli matkustanut vain osa talleista. Brittitiimit protestoivat jäämällä kotiin, joten Ferrarit ja Renaultit pääsivät taistelemaan helposta pisteistä.

Kotiyleisön eteen päässeen italialaistiimin kuskikaksikon muodostivat Gilles Villeneuve ja Didier Pironi. Ensimainittu oli yleisön ja itse Enzo Ferrarin syvästi palvoma, Pironi vielä paikkaansa tallissa hakenut paikoin röyhkeä ranskalainen.

Ensimmäinen yhteinen kausi 1981 oli sujunut kaksikolta vielä suhteellisin hyvissä merkeissä. Ferrarin auto oli kaukana kilpailukykyisestä, mutta turboaikakauden sarasteessa sen väkivahva moottori tarjosi kuljettajille mahdollisuuden taistella kärkisijoista. Villeneuve oli osoittanut taitonsa ajamalla kahteen upeaan ykkössijaan Monacossa ja Espanjassa.

Kausi 1982 oli alkanut jo dramaattisesti. Ferrarin ykköstykkinä yleisesti pidetty Villeneuve oli menettänyt hylkäyksen myötä kakkossijan USA:n osakilpailusta. Talli oli koetellut sääntöpykäliä perin erikoisella viritelmällä: talli oli asentanut pidon määrän maksimoidakseen kanadalaisen autoon kaksi takasiipeä.

Tällä päivämäärällä: F1 menetti yhden suurimmista tähdistään – Gilles Villeneuve on sarjan suurimpia legendoja, joka sai jopa kylmän Enzo Ferrarin palvomaan itseään

San Marinon GP oli kauden neljäs osakilpailu. Ferrari saapui kilpailuun vyöllään vain Pironin keräämä yksi piste. Muiden tallien boikotoidessa Imolasta odotettavissa oli kuitenkin suuri potti, asettihan ainoan haasteen vain epäluotettava Renault.

Ja niin siinä kävikin, että kilpailun lähestyessä loppuaan kotiyleisön riemuksi Maranellon punaiset etenivät kaksoisjohdossa. Villeneuve rauhoitti kärjessä menoaan, sillä hän tiesi Pironin olevan määrätty pysymään tallikaverinsa takana.

Kaikkien hämmästykseksi Pironi päätti tästä vähät välittää. Hän pyyhkäisi pitkän suoran päätteeksi Villeneuven ohitse. Kanadalainen ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt. Hän luuli tallikaverinsa vain pelleilevän.

Kilpailun jälkeen Villeneuven raivon pystyi näkemään palkintojenjaossa. Pironi ei tehnyt elettäkään lepytelläkseen tallikaveriaan

Villeneuve ohitti hetkeä myöhemmin tallikaverinsa uudelleen, uskoen ranskalaisen noudattavan tässä vaiheessa ennaltasovittua käsikirjoitusta. Vaan mitä vielä. Pironi pyyhälsi hetken päästä jälleen ohi ja kisan kärkeen.

Tässä vaiheessa Villeneuvea kismitti. Hän oli hidastanut tarkoituksella säästäkseen autoaan, nyt hänen oli pakko repiä autostaan kaikki irti päästäkseen kisan kärkeen. Eihän tässä olisi mitään järkeä.

Vielä kerran Villeneuve nousi kisan kärkeen, vain joutuakseen jälleen kerran Pironin ohittamaksi. Tässä vaiheessa matka loppui Pironin ja tallijohdon onneksi kesken, sillä suututettu Villeneuve olisi saattanut tehdä kaikkensa laittaakseen nousukkaan kuriin.

[readmore from=”historia”]

Kilpailun jälkeen Villeneuven raivon pystyi näkemään palkintojenjaossa. Pironi ei tehnyt elettäkään lepytelläkseen tallikaveriaan, tallijohto puolestaan epäonnistui siinä. Jopa Enzo Ferrari yritti saada kuljettajansa mielen rauhoittumaan, mutta ilman tulosta.

Kauden viidenteen kilpailuun Villeneuve matkasi omalla helikopterillaan. Luotetuille toimittajilleen hän vannoi pitävänsä Pironia kohtaan ikuista mykkäkoulua. Kerran petturi, aina petturi, hän sivalsi.

Lauantain aika-ajoissa kuljettajilta kysyttiin tuohon aikaan jopa nykyistä enemmän kanttia. Erikoisvalmisteiset aika-ajorenkaat tarjosivat hurjasti pitoa vain yhdeksi nopeaksi kierrokseksi, joten täydellistä aikaa metsästäessä varaa virheisiin tai turhiin jalan kaasulta nostelemisiin ei ollut. Ei sillä, että Villeneuvea olisi koskaan tunnettu kuljettajana, joka nostaa jalan kaasulta.

Aika-ajojen loppuhetkillä Villeneuve sai ekstrasyyn panna parastaan. Pironi oli täräyttänyt kanadalaista paremman kierrosajan, Villeneuve ei aikonut antaa tämän tilanteen vallita kauaa.

Hetken päästä Ferrari numero 27 lipui radalle viimeistä kertaa.

Aloitettuaan aikakierroksensa Villeneuve sai edetä vain hetken aikaa, kunnes eteen ilmestyi hitaampi auto. Se oli March-talin Jochen Mass.

Saksalainen mateli keskellä tietä, samalla kun Villeneuve lähestyi häntä kovaa vauhtia takaa.

Mitä Villeneuve tekisi? Ohittaisiko hän Massin oikealta vai vasemmalta? Vai hölläisi kaasua, pilaten aikakierroksensa? Ei koskaan!

Näky oli kuin lento-onnettomuuden jäljiltä. Romua oli kaikkialla. Kaiken romun lomassa aidanseivästä vasten makasi eloton Villeneuve.

Villeneuve teki päätöksensä. Valitettavasti samanaikaisesti Mass teki omansa, joka oli täsmälleen samat.

Molempien pyrkiessä radan oikeaan reunaan autot koskettivat toisiaan. Villeneuven auto kimposi korkealle ilmaan, aloittaen hurjan kärrynpyörien sarjan. Rajusti tuhoutuneen Ferrarin turvavyöt pettivät, sinkauttaen Villeneuven ulos autosta.

Liity Moottoriurheilun Olohuoneeseen – Suomen suosituimpaan F1-ryhmään Facebookissa

Näky oli kuin lento-onnettomuuden jäljiltä. Romua oli kaikkialla. Kaiken romun lomassa aidanseivästä vasten makasi eloton Villeneuve.

Pelastustoimista huolimatta miehen hengen pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä. 8. toukokuuta 1982 F1-maailma menetti yhden suurimmista legendoistaan.

Ferrari veti Pironin kilpailusta. Tallin rekkojen ja henkilökunnan poistuessa Zolderista radan parkkipaikalla formulaväkeä kohtasi surullinen näky, kun Villeneuven helikopteri odotti yhä isäntäänsä palaavaksi.

Kausi jatkui, ja Pironista tuli kauden edetessä varteenotettava maailmanmestariehdokas. MM-pistejohtajan kausi ja F1-ura päättyi kuitenkin vain muutamaa kuukautta myöhemmin Hockenheimissa lähes identtisessä onnettomuudessa, kun Piroi täräytti vesisateessa Renaultin Alain Prostin perään hurjasta vauhdista.

Vakavia vammoja saanut ranskalainen toipui vielä takaisin viettämään normaalia elämää, mutta lopullisesti hän kohtasi viikatemiehen vuonna 1986, kun hänen ohjastamansa avomerivene keikahti nurin tappaen sen miehistön.

Kausi 1982 muistetaan Suomessa Keke Rosbergin MM-tittelistä, mutta synkkä vuosi vaati F1-sarjalta todella suuren uhrin Gilles Villeneuven muodossa.

Gilles Villeneuve 1950-1982. Kuva: Getty Images