Voita kahden hengen matka Mestarien liigan puolivälieriin!
|
Sanotaan se suoraan: F1 on aivan liian turvallista. Viikatemiehen vakiovierailuille ei ole tarvetta, mutta parkkipaikkaköröttelijöille ei tarvitse maksaa miljoonia.
Vanhojen aikojen haikailu on oikein tehtynä piristävää, mutta sen ei tule jarruttaa ja lukita mieltä ajattelemaan, ettei muutoksia saisi koskaan tapahtua. Tämä pätee tämän kirjoituksen aiheeseen kahdella tavalla: vanhoihin aikoihin ei ole syytä tehdä suoraa paluuta, mutta myöskään nykytilanteeseen ei tarvitse tyytyä ja jämähtää.
Alex Wurz, arvostettu kuljettaja ja GP-kuljettajien järjestön entinen puheenjohtaja antoi voimakasta palautetta GP-ratojen nykytilasta. Turvallisuus on aina korkealla asialistalla, mutta kuljettajienkin mielestä nyt kolkutellaan jo liian pitkälle menemisen rajaa. Itävaltalainen kertoo loistavalla esimerkillä, miten nykyinen tilanne on jo pilannut kilvanajon jalon aatteen (lue täältä).
Turva-alueiden vuoraaminen asfaltilla on varmasti pelastanut miljoonia euroja talleilta ja eittämättä lukuisia kuljettajia loukkaantumisilta ja jopa kuolemalta, mutta kaiken tämän hyvän vastapainoksi laji itse on menettänyt jonkin oleellisen identiteetistään. Kuljettajilta ei enää vaadita jatkuvaa täydellistä ajosuoritusta, sillä pienestä virheestä ja radalta lipeämisestä ei rangaista.
Kukaan vähänkään autourheilua seuraava ei enää elättele haaveita asfalttialueiden täydellisestä poistamisesta ja soran paluusta radan varsille. Mutta jotain orgaanisempaa sinne kaivataan. Wurz toivoisi nurmialueita, ja tähän ajatukseen on helppo yhtyä.
Monien nykyratojen kritisoijien (myös allekirjoittaneen) suut saisi tukittua hyvin yksinkertaisella ja halvalla keinolla. Se ei myöskään alentaisi ratojen turvallisuutta, joten maalaisjärjellä ajatuksessa ei näe muita huonoja puolia kuin muutoskustannukset.
Radan reunaa tulisi seurata muutama metri leveä kaistale nurmea tai hiekkaa. Täten radalta ulos lipsahtava kuljettaja kärsisi edes hieman virheestään, ja töhöilyllä ratin takana olisi myös seuraamuksia.
Radan reunaa tulisi seurata muutama metri leveä kaistale nurmea tai hiekkaa. Täten radalta ulos lipsahtava kuljettaja kärsisi edes hieman virheestään, ja töhöilyllä ratin takana olisi myös seuraamuksia. Asfaltti voisi jatkua nurmen tai soran jälkeen, jotta korkeat turvallisuusstandardit täyttyvät. Hitaissa ja korkeamman turvallisuuden omaavissa paikoissa radalla hiekkaa ja soraa soisi olevan enemmänkin.
Ne ovat ne pienet asiat, jolla sarja voisi nostaa imagoaan niin monien fanien silmissä.
Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale
Voita kahden hengen matka Mestarien liigan puolivälieriin!
|
