Kommentti: Heikki Kovalainen, ansaitset parempaa - puolustuspuheenvuoro suomalaisten parjaamalle "Nicemanille"

Korpeaa joka kerta, kun joku vähättelee Heikki Kovalaisen saavutuksia. Olemme ilmeisesti kansakuntana tottuneet liian hyvään, kun edes GP-voitto ei saa meiltä osakseen varauksetonta ihailua. Tänään 36 vuotta täyttävä Kovalainen, Suomussalmen kuha, maailman nopein Heikki ja mr. Niceman, on kuitenkin paljon mainettaan parempi ratinvääntäjä. Ja meidän olisi syytä antaa sille paljon nykyistä enemmän arvoa. On totta, että paperilla katsottuna Kovalaisen McLaren-vuodet eivät anna hänestä mairittelevaa kuvaa. Eivät hänen tilastonsa missään nimessä huonoja ole, mutta ne vain kalpenevat tallikaveri Lewis Hamiltonin rinnalla. Yksi voitto britin seitsemän rinnalla, yksi paalu yhtätoista vastaan, MM-pisteiden seitsemäs sija versus maailmanmestaruus… tilastoniilojen kritiikin ymmärtää. Ajalla on tapana paitsi kullata muistot, myös häivyttää niitä. Otetaanpa tarkasteluun vaikkapa Kovalaisen ensimmäinen kausi McLarenilla. Avauskisassa Australiassa hän oli viides, mutta ilman silloista typerää turva-autosääntöä hän olisi ollut ilman kommelluksia toinen. Espanjassa hän joutui hurjaan onnettomuuteen, Monacon GP:n kakkosruutu haihtui savuna ilmaan auton elektroniikan petettyä lämmittelykierrokselle lähdettäessä. Heitetään kirsikaksi kakun päälle vielä Japanin GP:ssä sattunut Mercedeksen ensimmäinen moottoririkko vuosikausiin. Se vei mieheltä lähes varman voiton.

Iso kasa hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia, ja kaikki ilman miehen omaa syytä. Joskus kohtalo vain on armoton.

Iso kasa hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia, ja kaikki ilman miehen omaa syytä. Joskus kohtalo vain on armoton. Kovalaisen McLaren-periodista on myös syytä muistaa hänen asemansa tallin hierarkiassa. Kuten mies on useaan otteeseen todennut, hän oli liian kiltti, eikä osannut vaatia itselleen parempaa kohtelua. ”Niceman” on osuva lempinimi kuljettajalle, joka huolimatta Renault-kokemuksestaan taisi nousta todelliselle huipulle liian keskeneräisenä. Niin, se ensimmäinen kausi. Vuosi 2007 muistetaan Suomessa aina toisen sinivalkoisen tähden, Kimi Räikkösen, suurena kautena, mikä on toki täysin ansaittua. Kovalainen suoriutui kuitenkin taustalla vähintäänkin kiitettävästi. Kaksi edellistä maailmanmestaruutta voittanut ranskalaistiimi romahti, ja yhtäkkiä kokematon suomalaiskuljettaja huomasi kantavansa koko tiimiä reppuselässään. Tältäkin ajanjaksolta Kovalaisesta muistetaan jostain käsittämättömästä syystä alkukisojen hapuilut, vaikka ainakin itse ihailen enemmän Fujin maagista sadekelin suoritusta sekä johdatusta ensimmäiseen kahden suomalaiskuljettajan värittämään palkintokorokejuhlallisuuteen. Kovalainen oli muuten tuossa kisassa Räikkösen edellä. Siirto Lotukselle/Caterhamille/romukasalle oli tuloksellisesti paha virhe, sekin on helppo todeta nyt jälkikäteen. Mutta tuolloin ratkaisun ymmäsi. Hetken aikaa tallilla näytti olevan selvä strategia nousta todelliseksi F1-talliksi. Valitettavasti formulamaailman realiteetit iskivät vastapalloon todella nopeasti. On erittäin sääli, että Kovalaisen paras F1-kausi tapahtui täysin parrasvalojen ulkopuolella. Onneksi asiantuntijat kuitenkin huomasivat hänet. Vuoden 2011 otteet poikivat ansaittua tunnustusta ja valinnan yhdeksi kauden parhaista kuljettajista. Aikamoinen kunnianosoitus ”nollapistekerholaiselta”. On surullista, miten vähän suomalaiset arvostavat moottoriurheilumaailmaa F1:sten ulkopuolella. On täysi harhakuvitelma, että se on maailman ainoa kovatasoinen kilpasarja. On itse asiassa täysin väärä kuvitelma, että siinä ajaisivat absoluuttisesti tämän hetken parhaimmat kuljettajat. Kovalaisen Japanissa ajama Super GT -luokan mestaruus on yksi viime vuosien kovimmista suomalaistempuista rata-autoilun saralla. Muistetaan Kovalainen siis siitä, mitä hän on saavuttanut. Heikki Kovalaisen F1-ura lukuina: GP-startit: 111 Voitot: 1 Paalut: 1 Nop. Kierrokset: 2 Podiumit: 4 MM-pisteet: 105 Lisäksi Japanin Super GT -sarjan mestaruus 2016.