Yksi tämän päivän F1-kilvanajon suurimmista kritiikeistä kohdistuu rajattuun bensamäärään ja sen takia tapahtuvaan ”säästöajeluun”. Seuraavassa hengenvedossa muistellaan 80-luvun kilvanajoa, hurjia turbokilpureita ja kuinka silloin ”asiat olivat kohdillaan”.

Muisti, tuo huijareista katalin. Silloin vasta ulinaa bensasäästelystä riittikin.

Tuon ajan hurjien turbomoottoreiden tehonkasvulle ei näyttäynt olevan rajoja. Myyttinen tuhannen hevosvoiman rajapyykkikin rikkoutui aika-ajotrimmiin viritetyissä koneissa, joita käytettiin taloudellisesti ajateltuna kestäämättömällä tavalla vain muutaman kierroksen ajan.

[readmore from=”historia”]

Pelko käsiin räjähtävistä kustannuksista ei suinkaan ole mikään 2000-luvun keksintö. F1-sarjan oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin.

Pidentääkseen moottoreiden kestävyyttä ja lisätäkseen turvallisuutta (F1-sarjan vanha klassikkoselitys) moottoreista irti revittäviä tehoja pyrittiin rajoittamaan bensamäärää rajoittamalla.

Samalla kun insinöörit keksivät koko ajan lisää suorituskykyä antavia parannuksia moottoreihin, kiristi FISA (nykyinen FIA) kisaa varten tankattavan bensamäärän rajaa entisestään.

Vielä kaudella 1984 kisan läpiviemiseksi säännöt rajasivat maksimimääräksi polttoainetta 220 litraa, kaudella 1986 määrä oli enää 195 litraa.

Tämä alkoi jo näkyä kilvanajamisessa. Kilpailuja ei todellakaan pystynyt ajamaan urku auki alusta loppuun, vaan bensan kanssa sai kikkailla toden teolla. Useiden osakilpailuiden päätöskierroksista muodostui lottoarvontana, kun auto toisensa jälkeen hyytyi radan varteen menoveden loputtua.

Kuljettajat olivat säännöstä suorastaan raivoissaan. Vanhan koulukunnan kuskeista Keke Rosberg oli erityisen äänekäs kritisoidessaan sitä. Myös nuori nouseva tähti Ayrton Senna antoi säännölle huutia useaan otteeseen. Sitä mukaan kun käytännössä kaikki kokivat kisan lopussa kuivan kohtalon, yltyi kritiikki sarjan sääntöjenlaatijoita kohtaan.

Alla olevan videon tapahtumat toistuivat kauden aikana useaan otteeseen. Kuljettaja yrittää liu’uttaa autoaan mahdollisimman normaalin pitkälle matkanteon jo päätyttyä. Sen jälkeen ryhdyttiin parhaimmillaan vielä työntöpuuhiin.

Pitkät suorat tuolloin omaneella Saksan GP:n näyttämöllä Hockenheimissa ongelmat korostuivat. Toisena ajaneelta Rosbergilta ja kolmantena matkaa taittaneelta Prostilta bensa loppui viimeisellä kierroksella. Lopputuloksissa kaksikko oli onneksi viides ja kuudes.

Autoaan rajusti vatkaten, vain pintaakaasulla ajaen ruutulipulle selvisivät voittaja Nelson Piquet ja toiseksi ajanut Ayrton Senna.

Eikä tämä vielä tähän pääty.

Kauden päätteeksi bensakikkailu meinasi ratkaista vielä mestaruuden, kun Australiassa johdossa ajanut Prost joutui vatkaamaan autoaan rajusti päätöskierrokset saaden jokaisen pisaran käyttöönsä. Auto pysähtyi välittömästi maalilinjan ylityksen jälkeen.

Ahtopaineiden pienentäminen, turboista luopuminen ja lopulta välitankkausten salliminen poistivat bensasäästelyn sarjasta vuosiksi.

Tämän kauden tilanne ei ole toki ideaali, mutta asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

 

Aiheet Artikkelit Formula 1 Historia Pääuutiset Prost Alain Rosberg Keke Senna Ayrton