TOP5: F1-historian verisimmät tallikaveruskamppailut: ”Pahin vihollinen”

5. Gilles Villeneuve/Didier Pironi, Ferrari (1981-1982)

Gilles Villeneuve oli Ferrari-pomo Enzo Ferrarin ja yleisö suuri suosikki, ja kaikki odottivat kanukin ottavan vihdoin mestaruuden kaudella 1982. Didier Pironista Villeneuve sai oivan tukijan haaveilleen, ja kaksikon välillä vallitsikin aluksi ystävällisyys.

Kaikki muuttui kuitenkin Imolassa. Ferrari oli matkalla ylivoimaiseen kaksoisvoittoon, joten tallijohto päätti jäädyttää sijoitukset tilanteessa Villeneuve-Pironi.

Muutama kierros ennen maalia ranskalainen imutti kuitenkin itsensä kärkeen. Villeneuve luuli tallikaverinsa vain leikkivän, ja kuittasikin itsensä nopeasti takaisin kärkeen. Pironi toisti kuitenkin Villeneuven suureksi ällistykseksi temppunsa. Tämän jälkeen Pironi peippaili ja esti aggressiivisestikin tallikaverinsa ohitusyritykset. Kisan jälkeen Villeneuve raivosi varikolla vannoen katkaisevansa välit tallikaveriinsa ikuisesti.

Valitettavasti lupaus pysyi. Villeneuve menehtyi seuraavan kilpailun aika-ajoissa yrittäessään alittaa Pironin tekemää paaluaikaa. Pironin oma ura päättyi taas syksyllä hänen ajettua rajusti toisen auton perään sateisisssa olosuhteissa.

4. Lewis Hamilton/Nico Rosberg, Mercedes (2013-)

Lewis Hamilton ja Nico Rosberg olivat hyviä kavereita juniorivuosiltaan, mutta tämä fakta ei ole paljoa vaakakupissa painanut modernin ajan kärkikamppailussa viimeisten parin kauden aikana.

Kaksikko pystyi onnittelemaan toisiaan hyvien suoritusten jälkeen vielä ensimmäisellä yhteisellä kaudella sekä alkukaudesta 2014, mutta sittemmin välit ovat tulehtuneet.

Kaksikko on ottanut yhteen tiukasti radalla, mutta Belgian 2014 tapausta lukuun ottamatta romua ei ole syntynyt. Porua senkin edestä.

Molemmat ovat käyneet taistoa median välityksellä, ja välillä naljailu on saanut koomisiakin piirteitä. Karu tosiasia on kuitenkin se, että tällaista F1-sarja kaipaakin näinä aikoina.

3. Lewis Hamilton/Fernando Alonso, McLaren (2007)

Fernando Alonso marssi McLarenille kaudeksi 2007 kahden edelliskauden maailmanmestarina. Hän vaati arvonsa mukaista kohtelua.

Tulokaskuski Hamilton osoittatui kuitenkin kovaksi palaksi espanjalaiselle. Hamilton oli McLarenin oma tuotos, sillä talli oli tukenut brittinuorukaista jo vuosia. Lisäksi tulokaskuski voitti suuren yleisön tuen puolelleen upeilla otteillaan.

Alonson kupoli keitti viimeistään yli Unkarin aika-ajoissa, jossa hän esti Hamiltonia ajamasta nopeaa kierrostaan estämällä britin renkaidenvaihdon. Pilkka osui kuitenkin omaan nilkkaan Alonson kokiessa hylkäyksen ja Hamiltonin napatessa voiton sunnuntaina.

Kaksikon kinastelu oli lopulta Ferrarin Kimi Räikkösen onni. Suomalainen nousi loppukauden upeilla esityksillään lopulta maailmanmestariksi vain yhden pisteen erolla McLaren-kaksikkoon.

2. Nigel Mansell/Nelson Piquet, Williams (1986-1987)

Nigel Mansell ja Nelson Piquet olivat molemmat suurella egolla varustettuja huippukuljettajia, joten ei ole ihme, että kaksikon välit tulehtuivat tiukoissa mestaruustaisteluissa.

Kaksikon riidat eivät jääneet vain varikolle. Varsinkin Piquet alitti riman haukkumalla Mansellin vaimoa rumaksi.

Mansell oli kaksikosta nopeampi, mutta Piquet varmempi. Kahden kauden aikana brassikuski sai juhlia maailmanmestaruutta britin joutuesa pettymään kahdesti.

1. Ayrton Senna/Alain Prost, McLaren (1988-1989)

McLarenilla oli käsissään dream team, kun Ayrton Senna ja Honda liittyivät talliin kaudeksi 1988. Toisessa autossa istui tallille jo kaksi maailmanmestaruutta tuonut Alain Prost.

Ensimmäinen kausi sujui vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta pinnan alla alkoi kuplia kauden 1989 aikana. Riidan siemenet kylvettiin Imolassa, kun Prost koki Sennan epäkunnioittaneen kaksikon välistä sopimusta ensimmäisen mutkan herruudesta.

Mestaruus ratkesi kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanin Suzukassa, jossa Senna ja Prost törmäsivät keskenään. Prostin matka päättyi siihen paikkaan, mutta hän juoksi tuomariston pakeille kantelemaan Sennasta, joka pääsi jatkamaan matkaansa ratavirkailijoiden avustamana.

Senna ajoi voittoon, mutta hänet hylättiin kilpailun jälkeen. Prost nappasi mestaruuden ja siirtyi Ferrarille. Kaksikon vihanpito jatkui myös tulevina kausina, mutta nyt heidän ei tarvinnut enää jakaa samaa varikkopilttuuta.