F1-historiaa: Michael Schumacherin uran räikein huijausvoitto kuumensi tunteet – yksi F1-historian omituisimmista

Kauden 1998 Ison-Britannian GP muistetaan kansainvälisen autoliiton FIA:n käsittämättömästä pehmeydestä Ferraria ja Michael Schumacheria kohtaan. Selvästä sääntörikkeestä selvittiin porsaanreikää käyttäen, eikä tuomaristolta löytynyt selkärankaa puuttua siihen.

Kilpailu ajettiin peribrittiläisessä säässä. Kylmyys, kova tuuli ja sadekuurot tekivät sunnuntai-iltapäivästä kovan haasteen sekä kuljettajille että radan varressa ajoa seuranneille katsojille.

Viimeisen kierroksen startatessa Schumacher ei ollut vieläkään kurvannut varikolle kärsimään rangaistustaan.

Paalulta startannut McLarenin Mika Häkkinen otti komennon välittömästi. Hän kasvatti johtoaan kisan alkuvaiheessa jatkuvasti kuivuvalla radalla hurjaa tahtia. Kilpailu näytti kulkevan suomalaiskuljettajan käsikirjoituksen mukaan, mutta sitten sade palasi, voimakkaampana kuin vielä kertaakaan kisan aikana.

Seurasi pienimuotoinen kaaos, jossa useampi kuljettaja spinnaili äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Muun muassa toisella sijalla ajanut Häkkisen tallikaveri David Coulthard liukui hiekalle.

Myös Häkkinen ajautui vauhdikkaasti ulos radalta, menettäen paitsi aikaa, myös rikkoen kevyesti autoaan. Turvallinen etumatka piti miehen kuitenkin johdossa.

Muutaman kierroksen kuljettajien tuskailua katseltuaan tuomaristo kutsui turva-auton radalle. Päätös lieni oikea, mutta suomalaisittain se herätti suurta harmistusta. Samalla viemäriin valui myös Häkkisen hurja, yli 40 sekunin johto-asema. Kaikeksi pahaksi perään liimautui myös sademaesto Schumacher Ferrarillaan.

Kun sade hellitti ja turva-auto muutaman kierroksen päästä poistui radalta, aloittivat kaksi F1-titaania hurjan taiston kisan voitosta. Tuo taisto näytti ratkenneen vain hetkeä myöhemmin, kun Häkkinen lipsahti kevyesti ulos, antaen Schumacherille mahdollisuuden nousta kisan kärkeen. Saksalainen kiitti ja siirtyi tuulenhalkojaksi painellen omia menojaan.

Sitten varikolla alkoi kuhina. Tuomaristo katsoi Schumacherin ohittaneen kuljettajan keltaisten lippujen vaikutusalueella. Ferrarille toimitettiin päätös tuoda Schumacher varikolle kärsimään kymmenenen sekunnin stop-and-go -rangaistus.

Rike tapahtui kierroksella 43. Ferrarille tieto siitä tuli puoli tuntia myöhemmin. Siinä vaiheessa 60 kierroksen mittainen kilpailu veteli jo loppuhetkiään.

Viimeisen kierroksen startatessa Schumacher ei ollut vieläkään kurvannut varikolle kärsimään rangaistustaan. Mitä peliä Ferrarille oikein pelattiin? Ratkaisu siihen saatiin, kun viimeisen mutkan jälkeen Schumacher ei kaartanutkaan pääsuoralle, vaan varikolle.

Samalla kun Schumacher lipui varikkoruutuunsa, ylitti hän myös maalilinjan. Pysähdys omaan ruutuun tapahtui vasta maalissa. Teknisesti Schumacher oli tavannut ruutulipun ensimmäisenä kuljettajana, mutta hän ei ollut suorittanut rangaistustaan. Miten FIA toimisi?

Ferrari puolustautui vetoamalla tuomariston mokanneen.

Alkoi polemiikki, jossa kukaan ei tuntunut tietävän mikä on oikein ja mikä ei. McLaren vaati voittoa Häkkiselle ja itselleen, brittitallin ja monien fanien mielestä Schumacher ja Ferrari olivat pelanneet vilpillisesti.

Ferrari puolustautui vetoamalla tuomariston mokanneen. Päätös rangaistuksesta oli toimitettu liian myöhään, minkä lisäksi tallin mielestä se oli myös laadittu epäselväksi. Lisäksi talli vetosi aloittaneensa rangaistuksen suorittamisen kilpailun aikana.

Hetken asiaa pähkäiltyään saivat Häkkinen, McLaren, suomalaiset ja monen muunkin maan F1-fanit kylmän suihkun tuomaristolta. Rangaistus mitätöitiin ja Schumacher julistettiin kilpailun voittajaksi. Päätöksellä oli suuri vaikutus myös MM-taiston kannalta, sillä saksalainen nousi kahden pisteen päähän Häkkisestä, kun toisin päin ero olisi kasvanut kymmeneen pisteeseen.

Myöhemmin FIA otti kilpailun tuomariston rangaistavakseen. Heidän tuomarioikeutensa pistettiin jäähylle, mutta se ei enää tehnyt tehtyä tekemättömäksi. F1-sarja oli saanut jälleen yhden lisän erikoislaatuisiin selkkauksiinsa.

Onneksi myöhemmin ”oikeus toteutui”, ja Häkkinen vei kauden päätyttyä maailmanmestaruuden Schumacherin nenän edestä.