F1-historiaa: ”Kaikkien aikojen takaa-ajo” Vanha mestari kohosi vielä kerran näyttämään voimansa – kierroksessa eroa kiinni 11 sekuntia

© Kuva: Getty Images

Kun puhutaan upeista takaa-ajoista F1-sarjan historiassa, muistelee nykypolvi syystäkin Kimi Räikkösen upeaa nousua Japanin GP:n voittoon kaudella 2005. Ja onhan näitä nähty: Jenson Button Kanadassa 2011, Michael Schumacher Belgiassa 1995 tai vaikkapa Jim Clark Italiassa 1967.

Mutta ne kaikki kalpenevat Juan Manuel Fangion, kuljettajista kenties sen kaikista suurimman, uran häkellyttävimmän uroteon rinnalla.

F1-sarjan historian läpikotaisin tuntevat hehkuttavat argentiinalaislegendan kauden 1957 Saksan GP:n suoritusta lajin historian upeimmaksi takaa-ajoksi. On siis enemmän kuin paikallaan kertoa tästä nykypäivänkin formulafaneille.

Kuten varmasti lajin ystävät tietävät, ajettiin Saksan GP tuohon aikaan legendaarisen pahamaineisella Nordschleifen moottoriradalla. Nürburgringin nimeä jo tuolloin totellut rata kantoi paljon puhuvaa lempinimeä ”Vihreä Helvetti”.

Hurjat huippunopeudet, pimeät mutkat ja olemattomat turva-alueet yhdistettynä ajan löyhään turvallisuuteen tiesivät virheen sattuessa lähes välitöntä viikatemiehen vierailua.

Yli 22 kilometriä pitkä rata asetti sekä kuljettajat että autot hirvittävän haasteen ääreen. Hurjat huippunopeudet, pimeät mutkat ja olemattomat turva-alueet yhdistettynä ajan löyhään turvallisuuteen tiesivät virheen sattuessa lähes välitöntä viikatemiehen vierailua. Tämä oli rata, joka totisesti erotti jyvät akanoista.

Ja Fangio jos kuka oli jyvänen. Uransa viidettä maailmanmestaruutta tavoitellut argentiinalainen oli jälleen näyttänyt muille kaapin paikan kilpailun alkukierroksilla. Eroa oli puolisen minuuttia miehen kurvatessa varikolle hakemaan alleen tuoreet renkaat ja lisää polttoainetta.

Tuohon aikaan varikkokäynnit eivät suinkaan olleet mitään parin sekunnin koreografiataidetta, vaan kaunistiikin sanoen brutaali näytös, jossa renkaat hakattiin irti parhaimmillaan pajavasaralla ja herkästi syttyvää bensaa roiskittiin suuresta suppilosta sisään tankkiin kuumuutta hohkaavan moottorin vieressä. Ilman mitään tulelta suojaavia varusteita luonnollisesti.

Kierroksia oli jäljellä enää 10. Jos etumatkaa oli syntynyt 15 kierroksessa vain 30 sekuntia, miten ihmeessä hän saisi vieläkin suuremman eron kiinni lyhyemmässä ajassa?

Fangion varikkokäynti meni täysin vihkoon. Yksi renkaan muttereista vieri kaikessa tohinassa auton alle, eivätkä mekaanikot heti paikallistaneet sitä. Aikaa valui hukkaan luvattoman paljon, ja niin suuren argentiinalaisen päästessä vihdoinkin radalle, olivat johtoautot karanneet jo lähes minuutin päähän.

Kierroksia oli jäljellä enää 10. Jos etumatkaa oli syntynyt 12 kierroksessa vain 30 sekuntia, miten ihmeessä hän saisi vieläkin suuremman eron kiinni lyhyemmässä ajassa?

Fangiolla oli suunnitelma. Hänellä oli aina suunnitelma.

Vielä ensimmäisesten kierrosten aikana ero Ferrari-kaksikko Mike Hawthroniin ja Peter Collinsiin kasvoi. Ferrarin varikkopilttuulla kuljettajakaksikkoa viittilöitiin rauhoittamaan tahtia. Vanha mestari Maserateineen vaikutti lyödyltä.

Tätä Fangio olikin hakenut.

Radan pituudesta johtuen erojen päivittäminen ei ollut mikään helppo tehtävä. Käytännössä se tapahtui yhden kierroksen, eli lähes kymmenen minuutin viiveellä.

Kun kierroksen 15 päätteeksi Ferrari-johto pysäytti kellonsa Fangion takamatkaa mitatakseen, menivät cappucinot varmasti väärään kurkkuun.

Fangio oli hetkessä kaventanut eron neljäänkymmeneen sekuntiin. Seuraavalla kierroksella ero pieneni entisestään.

Ferrarilla iski paniikki. Kuljettajille viittilöitiin kuumeisesti takaa lähestyvästä vaarasta, ja tilanteen pelastamiseksi heiltä vaadittiin kaasun iskemistä uudelleen pohjaan.

Fangio ajoi kuin hurmiossa. Kierros toisensa jälkeen hän pisti murskaksi radan kierrosennätyksen. Edellisvuotena Fangio oli kellottanut parhaimmaksi ajaksi kisassa 9 minuuttia ja 41 sekuntia. Kaudella 1957 parhaimmillaan Fangio pyyhälsi 22,8 kilometriä läpi aikaan 9 minuuttia 17 sekuntia.

Fangion aika-ajoissa ajama paras kierrosaika parani sekin kahdeksalla sekunnilla. Ja tuokin kierros syntyi lähes tyhjällä tankilla renkaiden ja auton ollessa muutenkin viritetty optimiksi vain lyhyttä pyrähdystä ajatellen.

Hän ajoi linjoja, joita kukaan ei ollut koskaan uskaltanut ajaa, pitäen kaasun pohjassa paikoissa, joissa muut olivat aina höllänneet.

Parhaansa tekivät Ferraritkin. Vanha kierrosennätys rikkoutui heidänkin toimestaan, mutta Fangio tuli kuin hurmiossa mutka mutkalta lähemmäksi. Hän ajoi linjoja, joita kukaan ei ollut koskaan uskaltanut ajaa, pitäen kaasun pohjassa paikoissa, joissa muut olivat aina höllänneet.

Parhaimmillaan hän söi eroa kiinni 11 sekuntia yhdellä kierroksella. Ferrareidenkin siis jo ajaessa kuin henkensä puolesta.

Muistutetaan vielä korostaen, että kuoleman henki oli radan yllä aina läsnä.

Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Fangio oli jo iskeytynyt Ferrareiden kantaan. Ja kun hyökkäys oli jo aloitettu, oli se sama suorittaa heti loppuun.

Aikalaiskertomukset kertovat Fangion painaneen ohitse Collinsista yli 200 kilometrin tuntivahdissa auto puoliksi ulkona radasta, syvään ojaan kiepsahtamisen ollessa vain senttien päässä.

Seuraavaksi ohitse mies lennähti Hawthronista, joka piti nyt yksin yllä Tanssivan orhin kunniaa. Collins oli rikkonut ajolasinsa saatuaan osuman kivenmurikasta Fangion ohittaessa hänet.

”Otin suuremman riskin kuin kertaakaan aiemmin urallani. Tällaista ei pidä antaa tapahtua usein” -Fangio

Fangiolla oli selätettävänään vielä yksi ongelma. Tiukan rytkytyksen aikana Maseratin ajopenkki oli löystynyt, ja se teki ajamisesta paitsi epämukavaa, myös kadotti tuntuman autoon ja tiehen. Vaarallista missä tahansa, mutta erityisesti Nordscleifella.

Mikään ei Fangiota kuitenkaan tuona päivänä estänyt. Lopulta Fangio kurvasi ruutulipulle voittajana, Hawthorn pari sekuntia perässään.

– Otin suuremman riskin kuin kertaakaan aiemmin urallani. Tällaista ei pidä antaa tapahtua usein, Fangio itse analysoi kisaansa.

– Sanaa ”ilmiömäinen” käytetään nykyään liian helposti, mutta Fangion ajo oli juuri sitä, Fangion kova kilpakumppani ja myös lajilegendoihin kuuluva Stirling Moss ihaili.

Eivätkä Hawthorn ja Collins liioin olleet liian pettyneitä Fangion kuritettua heitä. He myönsivät auliisti vanhan maestron näyttäneen heille mestariluokan oppitunnin kilpa-ajamisesta, ja he hyväksyivät tappion nöyrästi.

Nordschleifen kolmannen kerran urallaan taltuttanut Fangio ajoi vielä kaksi kilpailua, ennen kuin hän jätti moottoriurheilun taakseen. Kiistatta huipulla. Uran viimeiseksi jäänyt voitto oli miehen uran ja koko F1-sarjan historian upeimmista.

Lähteet: Elämä pelissä (Juhani Melart), ESPN, Statsf1.com

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale