Takavuosina brittiyleisön suursuosikilta Nigel Mansellilta ei totisesti puuttunut showmiehen taitoja. Miehen ympärilleen järjestämä mediakohu kotikisassa koetun pettymyksen jälkeen vuonna 1990 hakee vertaistaan koko F1-sarjan historiassa.

Toista kauttaan Ferrarilla ajaneen Mansellin kausi oli sujunut turhauttavasti. Edelliskaudella hän oli noussut tallin fanien tifosien suursuosikiksi rohkeilla ja periksiantamattomilla otteillaan radalla. Toiselle kaudelle kultapojan asema Il Leonelle eli Leijonalle oli kuitenkin mennyttä, sillä kipeästi mestaruutta janonnut talli palkkasi riveihinsä hallitsevan maailmanmestarin Alain Prostin.

Kisan jälkeen hän järjesti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti saaneensa formula ykkösistä tarpeekseen.

Prost jatkoi legendaarisia kamppailujaan Ayrton Sennaa vastaan, Mansellin tipahtaessa auttamatta pois mestaruustaistosta. Kuin alleviivatakseen surkeaa kauttaan päättyi paalupaikalta startanneen viiksekkään britin kotikilpailu keskeytykseen kakkossijalta.

Mansellin kamelinselkä katkesi. Hän käveli takaisin varikolle heitellen ajovarusteitaan häntä palvoneille faneille. Kisan jälkeen hän järjesti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti saaneensa formula ykkösistä tarpeekseen. Jatkuvat pettymykset ensiksi Williamsilla ja myöhemmin Ferrarilla olivat saaneet miehen tekemään päätöksen uransa lopettamisesta.

Uutinen oli shokki briteille. Kukaan ei taistellut Mansellin kanssa samassa luokassa suosiossa mitattuna. Kuka nyt jatkaisi saarivaltakunnan komeita F1-perinteitä?

Williamsin varikkomuurilla tallissa kaudet 1985-1988 ajanutta Mansellia osattiin lukea oikein. Pahimman pettymyksentunteen laannuttua tallipomo Frank Williams lähestyi luottokuljettajaansa tarjoten hänelle sopimusta tallissaan. Pari vuotta kärkitaistosta sivuraiteilla ollut talli oli kehitellyt kaikessa hiljaisuudessa autoa, joka tulisi pian pyyhkimään kilpailijoillaan lattiaa.

Paluu totisesti kannatti.

Mansellia ei kauaa tarvinnut talliin houkutella. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin uusvanhan yhteistyön jatkumisesta ilmoitettiin medialle. Mansellin houkutteli takaisin Williamsille lupaus kilpailukykyisestä kalustosta, tasaväkinen kuljettajakohtelu sekä reilu palkankorotus.

Paluu totisesti kannatti. Vielä alkukaudesta 1991 Williamsin FW14-kilpuri kärsi lapsentaudeista, mutta sen potentiaali oli selvää kaikille. Kun luotettavuusongelmat oli nitistetty, oli Mansell loppukauden nopein kuski. Mestaruuteen se ei enää riittänyt, mutta kaudella 1992 kenestäkään ei ollut Mansellin dominoinnin pysäyttäjäksi.

Miten erilainen F1-historia olisikaan, jos Mansellin tunteenpurkaus kotikisassaan 1990 olisi käynyt toteen.