Historia: Traagisessa lento-onnettomuudessa kuollut F1-legenda teki edelleen ainutlaatuista moottoriurheiluhistoriaa

© Kuva: Getty Images
Teemu Pukki tekee maalin - saat jättikertoimen 25,00

Formula ykkösten kaksinkertainen maailmanmestari Graham Hill eli elämän, josta ei ylä- ja alamäkiä puuttunut.

Kiistatta moottoriurheilumaailman suurimpiin nimiin kuuluvan viiksekkään britin saavutuksia varjostaa aina traaginen kuolema, joka heijastui myös karusti hänen jälkeensä jättämän perheensä elämään.

F1-legendat tarjosivat ilmaisen lounaan

Hillin taival F1-maailman huipulle oli pitkä ja kivinen. Lahjakas soutaja koki moottoriurheilukärpäsen pureman vasta reilusti yli parikymppisenä.

Hill ei ollut kotoisin varakkaasta perheestä ja hän joutuikin tekemään lukuisia hanttihommia saadakseen ajomahdollisuuksia edes pienemmissä luokissa.

Chapman luuli Hillin olevan Costinin ystävä ja toisin päin, eikä kumpikaan halunnut osoittaa pihiyttään liikekumppanin edessä

Yksi kuuluisimmista Hillin itsensä kertomista kaskuista sijoittuu aikaan, jolloin viiksekäs herrasmies oli vasta aloitteleva kilpa-ajaja.

Brands Hatchissa ajetun alemman formulasarjan kilpailun jälkeen Hill päätti säästää rahaa liftaamalla pois kilpailupaikalta. Hetken odottelun jälkeen Hillin poimi kyytiin kaksi tulevaa F1-legendaa.

Lotus-tallin perustaja ja lukuisia sarjaa mullistaneita innovaatioita kehittänyt Colin Chapman sekä nuori insinööri Mike Costin, joka tulisi myöhemmin rakentamaan kaikkien aikojen F1-moottorin Cosworth DFV:n, päättivät napata kyytiläisen matkaansa.

Jo valmiiksi Huikea tarina sai vielä uskomattomampaa jatkoa, kun Hill onnistui saamaan kaksikolta kyydin lisäksi vielä ilmaisen lounaan. Chapman luuli Hillin olevan Costinin ystävä ja toisin päin, eikä kumpikaan halunnut osoittaa pihiyttään liikekumppanin edessä.

Ilmaista ruokaa nauttiessaan Hill sai samalla solmittua itselleen työsopimuksen Chapmanin Lotus-tallin mekaanikkona. Seuraavien vuosien ajan Hill uurasti autojen parissa, ja Chapman antoi miehelle muutamia ajotilaisuuksia kalustollaan.

Vähitellen Hill raivasi tietään kohti kuninkuusluokkaa, ja F1-debyyttinsä hän teki kauden 1958 Monacon GP:ssä.

Kova työ toi palkinnon

Kauden 1962 kolkuttaessa ovella oli Hillin menestys aiemmilta vuosilta jäänyt laihaksi.

Kaudet Lotuksella ja BRM:llä olivat tuoneet vain yhden palkintopallipaikan, mutta Hill vannoi BRM-tallipäällikölleen Alfred Owenille kauden 1962 olevan menestyksekäs. Owen, joka oli kyllästynyt jatkuvaan rämpimiseen, päätti antaa suojatilleen vielä yhden mahdollisuuden.

Päätöstä ei tarvinnut katua.

Hill nappasi jännittävien vaiheiden jälkeen kauden 1962 maailmanmestaruuden. Hillin BRM ei ollut yhtä nopea kuin kilpakumppani Jim Clarkin Lotus, mutta siinä missä Lotus jätti luvattoman usein nopean skotin kävelymieheksi, pystyi Hill keräämään pisteet kotiin ruutulipulla.

Hill ja Clark kävivät seuraavien vuosien aikana lukuisia upeita kaksintaisteluita, ja molempia pidettiin ratojen parhaimpina rattitaitureina.

Hillin tähtihetkiin voidaan laskea kaudella 1962 ajettu voitto Nordscheifringin vihreässä helvetissä hirveissä keliolosuhteissa. Lisäksi Hill tunnettiin ”mister Monacona” hänen juhlittua legendaarisen katuradan voittoa peräti viidesti. Maininnan ansaitsee myös hänen saldonsa Watkins Glenin haastavalla kilparadalla: kolme voittoa ja kolme kakkosijaa.

Kaudeksi 1967 Lotus sai kokoon unelmatiimin, kun Hill liittyi Clarkin tallikaveriksi Lotukselle. Myöhemmin kauden aikana Lotus toi radalle vielä Cosworthin voimanlähteet, ja kaikille tulisi käymään nopeasti selville kyseessä olevan uuden ajanjakson ensiaskeleet.

Ensimmäinen kausi meni vielä teknisiä vikoja karsien. Lotus-kuskit olivat sarjan nopeimpia, mutta tittelit karkasivat muualle. Seuraava kausi alkoi kaksoisvoitolla, ja samaa odotettiin olevan luvassa muissakin kisoissa.

Lotus-ikoni Clarkin kuolema F2-luokan kisassa Hockenheimissa keväällä pisti kuitenkin koko tallin sekasortoiseen tilaan. Onnettomuus vaikutti erityisesti tallipäällikkö Chapmaniin, jolle Clark oli hyvin läheinen ystävä.

Hill osoitti suurmiehen merkkinsä kannattelemalla tiimiä vaikeina aikoina. Palkkioksi hän juhli uransa toista maailmanmestaruutta kauden päätteeksi. Juhlinnasta puuttu kuitenkin suurin ilo, sillä hyvän ystävän menettäminen sattui myös mestaria.

Vaikeat viimeiset ajovuodet

Seuraavalla kaudella mestaruuden puolustaminen sujui Hilliltä ohdakkeisesti, ja kaiken kruunuksi hän loukkaantui vakavasti kauden päätösosakilpailussa Watkins Glenissä.

Hurjan volttisarjan päätteeksi autostaan ulos lentäneen Hillin jalat olivat pahasti vaurioituneet. Lääkärit ehdottivat Hillille uran lopettamisesta, sillä toipumisessa tulisi kestämään kauan.

Hill oli kuitenkin tunnettu jääräpäisyydestään. Jos hän koki jonkun asian tarpeelliseksi, oli hänen kanssaan parasta olla samaa mieltä, tai muuten kohtaloksi saattoi koitui kova ripittäytyminen, josta ei desibelejä puuttunut.

Varsinkaan ennen kilpailua Hilliä ei kannattanut lähestyä, sillä brittimestari ei arvostanut pätkääkään hänen valmistautumistaan häirinneitä.

Hill päätti näyttää häntä vastaan väittäneille lääkäreille, ja hämmästyttävästi hän taisteli itsensä lähtöruudukkoon kauden 1970 alkaessa. Paluukisassaan Hillin onnistui nousta upeasti ruudusta 19 MM-pisteille, kun hän tuli maaliin kuudentena. Hill kuvailikin tuota pistettä koko uransa kivuliaimmaksi.

Tallipaikka Lotuksen tehdastiimissä oli kuitenkin historiaa, ja Hillin ura oli tästä eteenpäin jopa hieman surullista katsottavaa.

Kaudet 1970-1975 tuottivat ennen menestyksestä toiseen marssineelle britille vaivaiset 14 MM-pistettä. Kärkitallien käännettyä selkänsä ajoi Hill viimeiset vuodet omasta pussistaan ensiksi yksityistiimien autoilla ja myöhemmin omalla kalustollaan.

Vuonna 1972 hän saavutti vielä yhden merkittävän voiton, joka sinetöi hänen asemansa moottoriurheilumaailman yhtenä kirkkaimmista legendoista. Le Mansin 24 tunnin kilpailun voiton myöstä hänestä tuli ensimmäinen ja yhä tänäkin päivänä ainoa kuljettaja, joka on pystynyt ”triplakruunuun”, eli Le Mansin, Monacon GP:n ja Indy500-kilpailuiden voittoon.

F1-maailmassa karsiutuminen itselle rakkaasta Monacon GP:stä kaudella 1975 oli viimeinen niitti Hillille. Hän päätti siirtyä johtamaan omaa tiimiään, josta näyttikin olevan kehittymässä jotain potentiaalista.

Tapaturmainen kuolema suisti perheen ongelmiin

Vuoden 1975 loppupuolella Embassy Hill -tallin tilanne vaikutti lupaavalta. Seuraavaa kautta varten käydyt testit Ranskan Paul Ricardin radalla olivat sujuneet hyvin. Onnistuneen päivän päätteeksi koko tiimi pakkautui lentolupakirjan omanneen Hillin ohjaaman lentokoneen kyytiin määränpäänään kotimaa Englanti.

Hillin aloitettua laskeutumisen Lontoossa sijaitsevalle lentokentälle keliolosuhteet olivat sumun takia surkeat. Tämä koitui lopulta Hillin ja koko lupaavan tiimin kohtaloksi.

Näkyvyyden ollessa olematon rysäytti Hill lentokoneensa lentokenttää reunustaneen golf-kentän puihin. Seurasi tuhoisa onnettomuus, jonka seurauksena kaikki koneessa olleet matkustajat menehtyivät.

Näkyvyyden ollessa olematon rysäytti Hill lentokoneensa lentokenttää reunustaneen golf-kentän puihin. Seurasi tuhoisa onnettomuus, jonka seurauksena kaikki koneessa olleet matkustajat menehtyivät. Hillin lisäksi surmansa sai muun muassa tallin lupaava kuljettaja Tony Brise.

Hillin kuolema oli shokki koko autourheilumaailmalle, mutta surevan perheen kurjuus syveni entisestään, kun selvisi, ettei Hillillä ollut voimassa olevaa vakuutusta. Lisäksi Hillin lentolupakirjassa oli puutteita, mikä eväsi myös muut korvaukset.

Lähes kaikki perheen rahat oli sijoitettu F1-talliin, joten Hillin leski oli pakotettu myymään miehensä F1-palkintoja rahapulassaan.

Betty Hillin äidinvaisto ei olisi halunnut päästää poikaansa kilpa-auton rattiin, mutta onneksi Damon Hill oli perinyt isänsä jääräpäisyyden. Damon Hillistä kruunattiin kauden 1996 jälkeen toistaiseksi ainoa F1-sarjan maailmanmestari, joka on saanut juhlia samaa titteliä isänsä kanssa.

F1-sarjan PR-kuningas

Hillin saavutukset tekevät hänestä kiistatta yhden suurimmista legendoista formula ykkösten historiassa. Ajotaitojensa lisäksi hänen ansiokseen on myös laskettava korvaamaton PR-työskentely sarjan eteen aikakaudella, jolloin media alkoi vasta toden teolla kiinnostua lajista.

Hill oli sarjan ensimmäisiä tähtiä, sillä hän osasi seuramiehen taidot kuin luonnostaan. Ja menestyjien ympärillä riittää aina kuhinaa. Huumorintajuinen supliikkimies, kaiken lisäksi menestyksekäs sellainen, oli juuri oikea mies sytyttämään intohimon lajia kohtaan lukuisille moottoriurheiluista tietämättömille.

Menestyksekkään kilpa-autoilijan toinen puoli heijastui kuitenkin hänen yksityiselämäänsä. Kun lento-onnettomuus tapahtui, oli Damon-poika vasta 15-vuotias. Mies on avannut etäiseksi jääneen isän menettämistä ja siitä seuranneita perheen ongelmia avoimesti elämäkerrassaan.

Graham Hillin menetys oli suuri shokki paitsi moottoriurheilumaailmalle, myös ennen kaikkea hänen perheelleen.

Graham Hillin F1-ura tilastoina:

GP:t: 175
Voitot: 14
Paalut: 13
Nop.Kierrokset: 10
MM-pisteet: 289

Maailmanmestari 1962 ja 1968

Lisäksi Hill voitti Le Mansin 24 tunnin ajon 1972 sekä Indy500-kilpailun 1966.

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale

Teemu Pukki tekee maalin - saat jättikertoimen 25,00