Mika Häkkinen täyttää vuosia: ”Opettavainen kasvutarina miehestä, joka valloitti kaiken” – katso kuvat upean uran varrelta

Häkkinen aloitti F1-uransa Lotuksella kaudella 1991. Hyvät otteet poikivat sopimuksen McLarenille ja ja pian Häkkinen huomasikin olevansa legendaarisen brittitallin ykkösnyrkki. Kuva kaudelta 1994.

Kaudella 1993 Häkkinen toimi McLarenin testikuljettajana, mutta hänet ylennettiin kisakuljettajaksi kolmeen viimeiseen kisaan. Saman kauden Suzukan kilpailussa ”Häkä” ajoi uransa ensimmäisen palkintokorokesijoituksen. Ayrton Sennan lähdettyä tuli Häkkisestä tallin ykköskuski. Paineet olivat valtavat.

Vauhtia löytyi, välillä liikaakin. Myös Peugeotin moottori osoittautui erittäin epäluotettavaksi. Häkkisen uran ehkä synkin hetki ajotaitojen arvostuksen osalta koettiin Hockenheimissa. Häkkisen katsottiin aiheuttaneen starttikolarin ja hänelle langetettiin yhden kisan mittainen kilpailukielto.

Kuljettajan, auton ja ennen kaikkea moottorin kestäessä liikeni menestystäkin. Kaudella 1994 Häkkinen oli palkintopallilla kaikkiaan kuusi kertaa. 26 MM-pistettä tuottivat kuljettajien sarjassa neljännen sijan.

Seuraavalla kaudella koettiin kauhunhetkiä, kun Häkkinen ajoi vakavan onnettomuuden Australian GP:n aika-ajoissa Adelaidessa. Rengasrikon kärsinyt auto paiskautui hirvittävällä voimalla seinään, aiheuttaen kuljettajalle muun muassa kallonmurtuman. Radan varressa päivystäneiden lääkäreiden ripeä toiminta kuitenkin pelasti Häkkisen elämän ja uran.

Häkkinen palasi kaikkia hämmästyttäen takaisin jo kauden 1996 avauskilpailuun. Jo kaudella 1995 alkanut Mercedes-yhteistyö ei vielä tarjonnut suuria riemunkiljahduksia, mutta neljästi suomalainen nousi palkinnoille.

Onnettomuus muutti Häkkistä myös ihmisenä ja kuljettajana. Nopeus ei ollut kadonnut, mutta Häkkisen voidaan sanoa vakavoituneen ja keskittyneen ajamiseen entistä tarmokkaammin onnettomuuden jälkeen. Mercedeksen Norbert Haugista tuli tärkeä tukija Häkkiselle.

Kauteen 1997 lähdettäessä koko F1-maailma odotti jo vesi kielellä Häkkisen ensivoittoa. Hätäisimmät olivat jo laskemassa suomalaisen menetetyksi tapaukseksi.

Hopeanuoleksi muuttunut McLaren paransi kuitenkin kisa kisalta, ja loppukaudesta se olikin jo sarjan nopein auto. Epäluotettavuus riisti voitot Häkkiseltä Silverstonessa, A1-Ringillä ja Nürburgringilla, mutta täysosuma oli koko ajan lähempänä ja lähempänä.

Makea ensivoitto lohkesi vihdoin kauden 1997 päätösosakilpailussa Jerezissä. Häkkisen ensivoiton lisäksi palkintokorokkeella juhlittiin myös tuoretta maailmanmestaria Jacques Villeneuvea.

Mika Häkkinen tuulettaa ensimmäistä voittoaan.

Kaudeksi 1998 F1-sääntöihin tehtiin radikaaleja muutoksia, ja nyt McLaren oli talli numero yksi. Häkkinen aloitti kauden vakuuttavasti kahdella peräkkäisellä voitolla.

Keskikaudella Ferrari ja Michael Schumacher saivat kuitenkin kirivaihteen päälle. Varsinkin loppukaudesta kaksikko tarjosi monta ikimuistoista kaksintaistelua F1-faneille. Häkkinen osoitti rattimiehen taitojaan ajamalla upeasti voittoon Nürburgringilla.

Kauden 1998 päätöskisaan lähdettiin jännittävissä asetelmissa, mutta Schumacherin mokattua starttinsa ja kärsittyä myöhemmin rengasrikon pääsi Häkkinen ajamaan voittoon ja maailmanmestaruuteen.

Tuoreen maailmanmestarin vapautunut tuuletus.

Voittajan on helppo hymyillä.

Seuraavaksi kaudeksi Häkkinen sai autonsa keulaan kaikkien himoitseman numeron yksi.

McLaren oli jälleen sarjan nopein auto, mutta kardinaalivirheet söivät karmaisevalla tavalla Häkkisen pistesaldoa. Epäluotettavuus ja ajovirheet maksoivat paljon, ja McLaren tuntui kuin tyrkyttävän mestaruutta pois ulottuviltaan. Aallonpohja koettiin Itävallassa, jossa tallikaverukset törmäsivät toisiinsa. Häkkinen ajoi kuitenkin yhden uransa parhaista kisoista nousemalla takaa kolmanneksi.

Kauden 1999 päätöskisaan lähdettäessä Häkkinen oli neljä pistettä Eddie Irvinen perässä, mutta upea ja täysin ylivoimainen voitto toivat suomalaiselle toisen MM-tittelin. Häkkinen voitti kauden aikana viisi osakilpailua.

Suzukan varikolla vietettin jälleen suomalaisjuhlia.

Numero yksi pysyi mestarinsa hallussa.

Seuraavalla kaudella Häkkinen oli valmis puolustamaan titteliään jälleen kerran, mutta kausi lähti käyntiin tahmeasti. Vielä puolivälissä kautta Häkkinen oli helisemässä jopa tallikaverilleen David Coulthardille. Sitten vauhti kuitenkin löytyi, ja keskikesän supersunnuntait nostivat Häkkisen jälleen mukaan mestaruustaistoon.

Loppukautta kohti kävi yhä selkeämmäksi, että mestaruus tultaisiin käymään Häkkisen ja Schumacherin kesken. Kaksikon upeat kaksintaistelut jatkuivat, ja jokaisen F1-fanin mieleen on jäänyt Häkkisen upea ohitus Schumista Belgiassa.

Moottoririkko Indianapoliksessa ei olisi voinut sattua surkeammalla hetkellä. Häkkinen joutui katsomaan voimattomana sivusta, kuinka Schumacher ajoi voittoon napaten MM-johdon takaisin itselleen. Schumacher vei lopulta tittelin ja Häkkisen numeron yksi.

Kausi 2001 oli yhtä tervanjuontia alusta saakka. Kun mikään ei tuntunut pelittävän, alkoi Häkkinen miettiä jo uransa lopettamista. Syntyi päätös sapattikaudesta, mutta lomaltaan Häkkinen ei koskaan palannut.

Yksi uran katkerimmista hetkistä Häkkiselle on Espanjan GP:n keskeytys 40 sekunnin johtoasemasta viimeisellä kierroksella. Monivuotinen tallikaveri Coulthard tarjosi pettyneelle suomalaiselle kyydin varikolle.

Vielä viimeiselläkin kaudellaan Häkkinen osoitti kuitenkin olevansa nopea, mikäli kalusto vain antoi myöten. Häkkinen voitti kaksi legendaarista kilpailua, Silverstonen ja Indiapoliksen osakilpailut. Kauden jälkeen MM-pisteissä viidenneksi sijoittunut Häkkinen hyvästeli autourheilumaailman väliaikaisesti.

Parin vuoden hiljaiselon jälkeen polte radoille kävi kuitenkin vastustamattomaksi. Häkkinen kilpaili vielä DTM-sarjassa kausilla 2005-2007 napaten pari voittoakin. DTM-uran loputtua on Häkkinen jättänyt ajohommat muille. Kisoissa hän on kuitenkin edelleen tuttu näky.