En ole aivan varma, mikä formula ykkösissä kauden 2015 alla on masentavinta. Tallien kriittisen vähäinen määrä, lajin johdon välinpitämättömyys tuotteen loppukäyttäjiä kohtaan, osallisten kaksinaamaisuus, jonka mahdollistaa sidosryhmineen kymmeniä tuhansia työllistävän miljardiliiketoiminnan hämmästyttävä läpinäkymättömyys, lajia halveksiva omistaja vai kenties pienten ja keskisuurten tallien myönnytyksiin tähtäävä savustaminen.

Nähdäkseni ehkä jopa surullisin esimerkki on McLaren, joka vielä Martin Whitmarshin aikaan oli jonkinlainen järjenääni lajin keskeisten toimijoiden joukossa. Valitettavasti tämä muuttui konsernin operatiiviseen johtoon Honda-kumppanuuden alla palanneen Ron Dennisin myötä, joka heti ensi töikseen vuosi sitten ilmoitti tallin ajavan nyt vain omia etujaan.

Myönnettäköön, että nyt kun väitetysti lajin markkinointitaitoisin talli on ollut pulassa pääsponsorin löytämisessä, olen tuntenut asiasta tiettyä vahingoniloa. En Dennis- tai McLaren-vastaisuuden vuoksi, vaan koska sponsoreiden puute osoittaa lajin liiketoimintamallin toimimattomuuden. Mutta tästä lisää edempänä.

Miksi budjettikattoa ei kokeilla?

Tällä viikolla Dennis otti kantaa ajatukseen budjettikattosta kertomalla, että se ei toimisi, koska tallit löytävät aina keinot kuluttaa kaikki rahansa. Höpöhöpö. Jos formula ykkösissä kokeiltaisiin budjettikattoa, voin luvata, että en pienen tallin omistajana ensitöikseni rikkoisi sitä, koska resurssien rajoittamattomuutta kannattaville talleille mikä tahansa tekosyy epäilemättä kelpaisi katon toimimattomuuden todistamiseen.

Mistä tietenkin pääsemmekin kysymykseen siitä, että mikäli suuret tallit todella uskovat, että budjettikatto ei voi toimia, miksi ne eivät suostu kokeilemaan sitä? Mikäli se todella olisi toimimaton, asia olisi kokeilulla osoitettu, eikä siitä tarvitsisi enää väitellä. Tietenkin kokeilu olisi suoritettava progressiivisesti, koska tallien henkilöstöstä ei voida noin vain erottaa valtavasti väkeä.

Mutta käsittämättömintä täytyy olla se, että Bernie Ecclestone vaikuttaa joka kerta yhtä vilpittömän yllättyneeltä kun jokin poskettomien resurssien talli dominoi sarjaa siihen pisteeseen, että mestaruus on tosiasiassa päätetty jo loppukesästä. Kun nyt sitten viimeisimpänä Mercedes voitti 16 kisaa viime kauden aikana, Ecclestone totesi talvella, että formula ykkösillä ei ole varaa tällaiseen kilpailun puutteeseen.

Se, että 84-vuotias on tänäkin päivänä vallassa, perustuu yksinomaan divide et imperaan, jossa valmiiksikin henkilöstön, rahoituksen ja fasiliteettien kannalta muita massiivisesti rikkaampien tallien menestystä tuetaan vielä tuloksista riippumattomilla bonuksilla. Voin vain arvailla, kuinka valikoivaa moraalia vaaditaan siihen, että samaan aikaan muita ohjeistetaan elämään suu säkkiä myöten. Terveen järjen jo kuitenkin luulisi kertovan, että tulojenjakomalli ei ole ehkä aivan omiaan tiukentamaan kilpailua.

Mutta jättäen urheilulliset kysymykset sikseen malli ei ole kestävä edes sarjan omistajan CVC:n rahanlypsämisen näkökulmasta. Jossain vaiheessa kun yksityistallit ovat tavalla tai toisella poistuneet yhtälöstä jäljelle jää enää tehdastalleja – ja joku niistä tulee jäämään hännille tai liian kauaksi palkinnoista pitääkseen sijoituksen tuottoa kannattavana. Näin tietysti itse asiassa kävikin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin sarjassa oli niin monta autovalmistajaa, että suurin osa veti asiasta ennemmin tai myöhemmin johtopäätökset.

Vähemmän on enemmän

En ole rehellisyyden nimissä oikein koskaan ymmärtänyt, miksi formula ykkösissä ylipäätään pidetään tehdastalleja niin välttämättöminä, mutta pohjimmiltaan nykyisten myötäily resurssien rajoittamattomuudella on paitsi lajille itsetuhoista, myös tarkoituksenvastaista. Jos mediamarkkinoita ei voida (tai kenties oikeammin haluta) olennaisesti suurentaa, osallistumisen hintaa on laskettava sijoituksen tuoton parantamiseksi.

Täysin ennakoitavana heijastevaikutuksena kulujen rajoittamisesta olisi se, että markkinakakku kokonaisuudessaan itse asiassa kasvaisi, kun uudet tulijat ja tiukentunut kilpailu herättäisivät kiinnostusta lajia kohtaan sekä passiivisesti että aktiivisesti. Tämä sekä ylipäätään parempi kustannustehokkuus puolestaan lisää kysyntää mainostilalle ja sitä kautta talleille. Kyseessä on itseään vahvistava kierre.

Nykyinen malli merkitsee päinvastaista: sekä kulutetut että voitetut resurssit keskittyvät enenevässä määrin entistä pienemmälle joukolle, joka vieläpä viime vuosina on koostunut aiempaa enemmän lajiin historiallisesti sitoutumattomista yrityksistä, jotka tulevat ennemmin tai myöhemmin jättämään sen. Malli ei voi minkään logiikan perusteella olla kestävä puhumattakaan siitä, että se houkuttelisi mukaan uusia toimijoita.

Tilanne on niin järjetön, että FIA:n enemmän tai vähemmän täydellinen vaitonaisuus asiassa on tulkinnasta riippuen joko äärimmäisen hälyttävää tai äärimmäisen outoa. Joko Jean Todtin selkäranka lajin etujen puolustamisessa on todellakin täysin olematon tai sitten hän odottaa sellaista tuhoa, että FIA tavalla tai toisella saa vallan sarjassa takaisin itselleen F1-konsernilta. Ja nyt kun lähtöruudukko on tippunut niin pieneksi, että korjaukseksi ehdotetaan jos jonkinlaista vippaskonstia, on pakko pohtia, kuinka lähellä se piste on.

Olli Kuitunen