Mika Salo avautuu rattijuopumuksestaan, joka lähes tuhosi miehen uran - “helvetin typerä juttu”

Mika Salon kovassa nosteessa ollut ura oli lähellä tuhoutua jo ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla käynnistyäkään. Siinä, missä kaima Mika Häkkisen ura lähti raketimaiseen nousuun, syöksyi naapuritalon Salon oma täysin päinvastaiseen. Kauden 1990 Britannian F3-sarjaa dominoinut kaksikko oli kuumaa valuuttaa tulevaisuuden F1-kuljettajia listattaessa. Mika-Mika -sarjaksi leikkimielisesti ristitty sarja päättyi lopulta Häkkisen voittoon, Salon jäätyä toiseksi. [readmore from=”salo mika”] Seuraavaksi vuodeksi Häkkinen löysi tiensä formula ykkösiin, mutta Salon ura oli lähellä päättyä. Salo muistelee tänään torstaina ilmestyneessä elämäkerrassaan Mika Salo – elämäni (Readme) kohtalokasta ravintolailtaa. Ystäviensä seurassa illallista nauttinut suomalainen oli ottanut aterian yhteydessä pari lasia viiniä, ja illan päätteeksi hän hyppäsi autonsa rattiin. – On tietty turha puolustella, että siihen aikaan se tuntui ihan tavalliselta ruokailulta. Silloin Englannissa oli sellainen puhalluskoe, missä mittari näytti joko vihreää tai punaista valoa. Olin juonut hiukan viiniä, mutta en edes ajatellut koko asiaa. Lähdin ajamaan normaalisti, enkä päässyt kauhean pitkälle siitä ravintolasta, kun ajettiin ratsiaan. Jouduin puhaltamaan ja mittari näytti punaista. Se oli sitten siinä. Salo myöntää kirjassa lähteneensä ajamaan “silkkaa tyhmyyttään”. Raju rangaistus vei mieheltä ajokortin siviilipuolella kahdeksi kuukaudeksi, mutta ennen kaikkea se romutti jo käsissä olleen erinomaisen ajopaikan ensi kaudeksi F3000-sarjassa. – Mitään suurta draamaa siihen ei liittynyt. Olipa vaan helvetin typerä juttu, kun en edes ajatellut koko asiaa. Tyhmyyttäni lähdin ajamaan. Näin jälkikäteen miettien se oli kyllä tavallaan hyvä koulu ja hyvä opetus. Sen jälkeen minulla on ollut täysin nollatoleranssi kaikessa ajamiseen liittyvässä, enkä ole ottanut huikkaakaan edes kaljasta, kun ajan, ettei tule mitään vaaraa. Sen asian kanssa en jälkeenpäin ole leikkinyt yhtään. – Minulla oli kaikki sopimukset lopussa, ja Rettig (Salon tukija) oli sanonut, ettei pysty rahoittamaan enää kolmetonnisia. Stewartit olivat tarjoamassa minulle ilmaista paikkaa F3000-luokkaan. Se kaatui kuitenkin Lontoon-jupakkaan. Stewartin autossa olisi ollut pääsponsorina kanadalaisen Labattin panimon kaljamainos, missä luki ”Don’t drink and drive”. Loppupeleissä ajokieltojuttu esti sen tilaisuuden, enkä saanut paikkaa. Matto vedettiin siis tyystin Salon jalkojen alta. Hetken aikaa tulevaisuuttaan ihmetellyt Salo sai pian mielenkiintoisen soiton itselleen täysin vieraasta maasta, Japanista. Ensimmäinen soitto ei vielä sytyttänyt, mutta parin päivän päästä koittanut uusi soitto ja parempi sopimustarjous sai Salon ottamaan uuden haasteen vastaan. Vuodet Japanissa palauttivat Salon takaisin formulamaailmankartalle. Ajohommia riitti, mutta rengasmerkki Yokohoman tukema tiimi ei ollut kovan Japanin oman formulasarjan kärkitiimi. Vaikka kilpakuljettajalle lähes rajaton määrä kierroksia formulalla ajamista on eräänlaista unelmaa, menestymättömyys ja toistuvat rengastesteissä sattuneet onnettomuudet painoivat vaakakupissa myös sen puolesta, ettei Salo ollut aina mielissään Japanin seikkailustaan. – Olin joka vuosi niin vittuuntunut siihen touhuun, kun tiimi ei tuntunut saavan mitään aikaiseksi. Tuli juuri sellaisia sijoituksia, joilla ei tehnyt mitään. Se harmitti aina enemmän joka vuoden jälkeen. Ajattelin, että nyt lähden livohkaan enkä tule enää takaisin. Mutta sitten ne tuplasivat taas minun palkkani joka vuoden jälkeen. Kun ei ollut mitään muutakaan tekemistä, totta kai aina jäin. Tällä tavalla meni neljä vuotta, kunnes tuli Lotus ja alkoi uusi aika F1:ssä. Salo debytoi formula ykkösissä kauden 1994 kahdessa viimeisessä osakilpailussa Lotus-tallin riveissä. Salo on kertonut tarinan aiemmin SuomiF1-sivustolle. Kuuntele Aku Ankka -reppu selässään rahat tallille kiikuttaneen Salon tarina miehen itsensä kertomana täältä. Mika Salo – elämäni, julkaistaan tänään torstaina 26.9. Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta. Kirjan on kirjoittanut formuloiden veteraanitoimittaja Heikki Kulta.