Mika Häkkisen yksi uran pahimmista ajovirheistä päättyi itkuun - suomalainen muistelee kohtalokasta virhettään

Formula ykkösten kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen on muistellut yhtä uranta räikeintä virhettä, joka oli vähällä maksaa miehelle toisen MM-tittelin. Täysin omaan piikkiin mennyt virhe pisti jopa suomalaiskuskin itkemään. Tapahtumapaikkana toimi legendaarinen Monzan moottoriurheilupyhättö, ajankohtana kausi 1999. Hallitsevana maailmanmestarina Häkkinen kävi tiukkaa mestaruustaistoa Ferrarin Eddie Irvineä vastaan. Arkkivihollinen Michael Schumacherin tipahdettua pois pelistä kesken kauden loukkaantumisen vuoksi oli Ferrarin toinen kuljettaja noussut kuin varkain uhkaamaan suomalaisen titteliä. Tilannetta ei lainkaan autanut McLaren-tallin käsittämätön tunarointi. Tallin ja moottorivalmistaja Mercedeksen aiheuttamien pistemenestysten lisäksi myös Häkkisellä oli peiliinkatsomisen paikka. Muutama omakin virhe kauden aikana oli verottanut pistekertymää. F1-karavaanin suunnatessa Monzaan Häkkinen kaipasi niskalenkkiä Irvinestä, Ferrarista ja muustakin F1-joukosta. Kaikki näytti lauantain jälkeen hyvältä, kun suomalainen kiidätti McLareninsa paalupaikalle. McLarenin verkkosivuille viikonloppua muistellut Häkkinen kertoo halunneensa palavasti voittaa yhdellä sarjan legendaarisimmista radoista. Se, yhdistettynä tiukkaan MM-taistoon ajoi Häkkistä antamaan viikonloppuna kaikkensa. – Moni ei tiedä tästä, mutta kärsin flunssasta tuona viikonloppuna. En ollut sataprosenttisessa kunnossa, mutta onnistuin silti nappaamaan paalupaikan. Sunnuntaina ennen kisaa minulla oli edelleen nuhan aiheutamia oireita, mutta en voi käyttää tätä tekosyynä, Häkkinen muistelee. Paalulta matkaan hyvin irronnut Häkkinen karkasi nopeasti muulta joukolta näyttäen olevan matkalla helppoon voittoon. Strategian vuoksi suomalaisen täytyi puristaa kuitenkin koko ajan täysillä, löysäilyyn ei ollut sijaa. – Monzan radan shikaanien läpäiseminen on aina haaste, koska hurjista nopeuksista jarrutettaessa moottori pistää vastaan kunnolla. Lisäksi vähäisestä downforcesta johtuen auto vikuroi todella paljon jarrutuksissa. Jotta auto olisi Häkkisen ajotyylille sopiva, täytyi suomalaisen ajaa auto tuolloin erilaisen avausmutkan läpi erikoisella tavalla. – Välttääkseni vihaamani aliohjautumisen minun täytyi painaa kaasu pohjaan jo mutkaan käännettäessä. Voin kertoa, että se tuntui väärältä. Itsesuojeluvaisto huusi auton menevän vain suoraan, mutta itse asiassa homma toimi hyvin. Minulla ei ollut mitään ongelmia kisan alkuvaiheessa, ja johdin kisaa tukevan tuntuisesti. Sitten iski virhe, jota Häkkinen manaa yhä tänäkin päivänä. – Olin onnistunut mutkassa noin 30 aiempaa kierrosta, mutta sitten saapuessani mutkaan valitsin ykkösvaihteen kakkosen sijasta. Tunsin välittömästi, kuinka auton perä lähti omille teille lukiten takarenkaat. Minulla ei ollut lainkaan aikaa koskea kytkimeen ja pelastaa tilanne. Autoni valui hiekalle, eikä sitä saanut siitä millään pois. Kisa oli siinä. Tämän jälkeen yleensä aina jäänviileänä viilipyttynä pidetty Häkkinen päästi tunteet valloilleen. – Tunsin sillä hetkellä valtavaa pettymystä. Halusin voittaa Monzassa niin paljon. MM-taisto oli tiukka, mutta halu ajaa voittoon Monzassa oli vieläkin suurempi sytyke. – Tunteet purskahtivat pintaann. Kompuroin ulos autostani kohti rataa reunustaneita puita, tuntien en suinkaan raivoa, vaan suurta surua. Televisiokamerat poimivat pian kuviin puiden juurella kykkineen ja avoimesti itkeneen Häkkisen. Ferrari-fanit ottivat tästä kaiken irti, pilkaten suomalaista. Häkkisen onneksi Monzasta ei muodotunut lopulta kauden 1999 kulminaatiopistettä. – Luojan kiitos voitin maailmanmestaruuden kauden päätteeksi. Jos niin ei olisi käynyt, tuo virhe olisi vainonnut minua lopun elämääni.