Omasta ajovirheestä johtuva keskeytys on aina nolo paikka kilpakuljettajalle. Karvaammaksi tilanteen tekee, mikäli se tapahtuu johtopaikalta. Heitetään sekaan vielä sen tapahtuminen viimeisellä kierroksella, ja klassikon aines on kasassa.

Näin tapahtui Nigel Mansellille kaudella 1991 Kanadan GP:ssä. Brittikuski oli matkalla ylivoimaiseen voittoon, joten hän päätti tervehtiä fanejaan viimeisessä hiusneulanmutkassa vilkuttamalla heille.

Tämä ele kostautui kuitenkin pahimmalla mahdollisella tavalla. Mansellin ajaessa mutkan läpi liian suurella vaihteella auton moottorin kierrokset laskivat liian alas, jolloin Renaultin V10-moottori pääsi sammumaan. Kuljettaja, yleisömeri ja televisiokatsojat eivät voineet kuin seurata hämmentyneenä, kuinka Benettonin Nelson Piquet ajoi hitaasti lipuneen Mansellin Williamsin ohitse kohti kilpailun voittoa.

Piquet ja Mansell olivat olleet tallikavereina brittitalissa 1986-1987, ja heidän välinsä olivat nätistikin sanoen jäiset. Piquetin uran viimeiseksi GP-voitoksi jääneen suorituksen jälkeen brasilialainen purki tuntojaan lehdistötilaisuudessa.

– Säälinkö häntä? En. Koenko olevani onnekas? En. Mielestäni kisan voittaa ansaitusti aina se kuljettaja, joka tuo autonsa ensimmäisenä ruutulipulle, Piquet täräytti.

Niin ilkeää, mutta myös niin totta.

Aiheet Artikkelit Formula 1 Historia Mansell Nigel Pääuutiset Piquet Nelson