Näkökulma: Alonson läsnäolo kiillotti Toyotan kunniaa – espanjalainen saattaa räjäyttää melkoisen uutispommin

Toyotalla ei ollut tämän vuoden Le Mansissa kuin hävittävää. Ylivoimaisena ennakkosuosikkina kaikki muu paitsi voitto olisi katsottu epäonnistumiseksi.

Kirous murtui tyylillä, kun japanilaismerkin autot nappasivat kaksi ensimmäistä sijaa klassikkokilpailussa. Kuudesta kuljettajasta suurimman mediahuomion sai osakseen vieraileva supertähti Fernando Alonso, osin aiheetta, osin täysin aiheetta.

Uutisotsikoita lukiessa saattoi kuvitella, että Alonso ajoi Toyotan autoa #8 yksin. Espanjalainen hoiti kyllä oman leiviskänsä erinomaisesti puhtain paperein, mutta hehkutusta ansaitsevat myös ajokumppanit Sebastien Buemi ja Kazuki Nakajima. Le Mans on aina tiimityötä.

Kärjistetysti voi sanoa, ettei yksikään kilpailija saanut olla nopeampi kuin japanilaismerkin menopeli.

Ainoana tehdastallina LMP1-luokassa täksi kaudeksi jatkanut Toyota sai marssia etukäteen ajateltuna voittoon kuin punaista mattoa pitkin. Hybriditeknologiaan ainoana tallina luottaneena se sai apua ja myönnytyksiä myös hämmentävän paljon sääntöjenlaatijoiden puolelta. Kärjistetysti voi sanoa, ettei yksikään kilpailija saanut olla nopeampi kuin japanilaismerkin menopeli.

Näille sääntöpykälille on kritiikin vastapainoksi kuitenkin hyvin vahvat perustelut. Voisi nimittäin hyvin olla, ettei kestävyyskilpailuiden MM-sarja WEC:tä edes enää olisi, jos myös Toyota olisi nostanut kytkintä Audin ja Porschen vanavedessä.

Sen myötä keltaisessa nesteessä olisivat olleet myös Le Mans ja kansainvälinen autoliitto FIA, jonka kova työ tulevaisuuden teknologian puolesta puhumisesta olisi valunut hukkaan,

Tämä voitto ei ole mitenkään pois Toyotalta. On syytä muistaa, että voiton saavuttaakseen pitää ajaa myös maaliin, ei siinä auta vaikka ois minuutin kieroksella nopeampi. Toyota otti tilaisuudestaan kaiken irti ja maksimoi tuloksensa.

Hatunnosto myös merkin taktiikalle kilpailussa. Autojen annettiin ajaa täysiä koko ajan, eikä varmisteluvaihetta lyöty päälle jo hyvissä ajoin.

***

Nyt kun Alonso voi ruksia Le Mansin voiton pois bucket listiltaan, onkin miehellä enää edessään yksi tavoite.

Mies tulee palaamaan takuuvarmasti Indianapolikseen tulevaisuudessa. Indy500 ei jätä häntä rauhaan, niin kauan kun hän ei ole Brickyardin valtias.

Espanjalainen on kilvanajaja henkeen ja vereen

Kysymys on nyt, milloin ja missä olosuhteissa Alonso lähtee sinne seuraavan kerran.

Alonso on puhunut nykyformuloista jo pitkään vähättelevään sävyyn. Espanjalainen on kilvanajaja henkeen ja vereen, eivätkä tämänhetkiset F1-autot tyydytä hänen viettejään ratin takana.

Yhtä lailla mies janoaa menestystä, mutta sen haikaileminen on valitettavasti turhaa haihattelua. Mercedes, Ferrari ja Red Bull tulevat pysymään nykysääntöjen aikakaudella kertaluokkaa McLarenia parempana, eikä Alonsollakaan taida olla enää mitään asiaa päästä kolmeen kärkitalliin.

Riittääkö Alonsolla siis enää motivaatiota odottaa vielä useampi kausi, ennen kuin menestystä saattaa olla luvassa?

Entä jos katseet olisi syytä kääntää jo nyt rapakon taakse?

IndyCarissa kilvanajo olisi takuuvarmasti jännittävää, ja siitä Alonso pitäisi. Siirto sinne mahdollisimman nopeasti, eli ensi kaudeksi, olisi hyvä liike, sillä Alonso ei ole enää mikään nuori kuljettaja.

Formula ykkösissä Alonson tilipussi olisi lihavampi, mutta tarvitseeko hän enää rahaa motivoidakseen itseään? Pankkitilin saldo näyttää varmasti mukavia summia, vaikka edessä olisikin palkanalennus sarjanvaihdon myötä.

Voi siis hyvinkin olla, että espanjalainen tarjoaa tämän vuoden aikana vielä yhden suuren uutispommin. Siihen verrattuna ilmoitukset Indy500-kisaan osallistumisesta ja Toyotan rattiin hyppäämisestä eivät tuntuisi miltään.

***

Ps. SuomiF1 seurasi tämän vuoden Le Mansia aktiivisesti Snapchatissa ja Moottoriurheilun olohuoneessa. Yleisö tykkäsi, ja palautteesta päätellen kilpailu sai kymmenkunta uutta fania. Upeaa!