Näkökulma: Max Verstappenin touhu oli hetken aikaa ihailtavaa katseltavaa - raivo supertähteä kohtaan sokeuttaa monet - ja saa toimittajan voimaan pahoin

Kiitos Max Verstappen, kierrokset 1-39. Ennen typerää kolarointia tallikaveri Daniel Ricciardon kanssa hollantilaisnuorukainen esitti radalla temppuja, joita kaikki ihailisivat, ellei kyseessä olisi tämän hetken ”formulafanien” sylkykuppi numero yksi. Negatiivisuuden kautta asioihin suhtautuvila ihmisillä formuloiden seuraaminen alkaa käydä jo vähitellen terveydelle vaaralliseksi. Verenpaine kohoaa, kun vihata tai pilkata pitää jo ainakin seuraavia kuljettajia: Verstappen, Sebastian Vettel, Lewis Hamilton, Romain Grosjean, Marcus Ericsson, Nico Hülkenberg…en anna paljoakaan arvoa tällaisille faneille, enkä aristele tuoda sitä esille. Jätetään psykologien arvioitavaksi, mitä se heistä kertoo.

Verstappenin alkukauden epävarmat otteet ovat olleet ilonaihe kaikille hollantilaisen vihaajille.

Verstappenin alkukauden epävarmat otteet ovat olleet ilonaihe kaikille hollantilaisen vihaajille. Raivo sarjan kiistatonta supertähteä kohtaan sokeuttaa monet. Vaaditaan potkuja, vaaditaan kilpailukieltoa, vaaditaan tulevaisuuden maailmanmestarin statuksen riisumista. Ja vain siksi, koska mies ei istu nykyaikaiseen F1-kuljettajan muottiin, jossa mitään ei saa tehdä tai pienikin virhe katsotaan osoittavan kuljettajan taidottomuuden. Ennen törmäystä Ricciardon kanssa ihailin avoimesti somessa Verstappenin röyhkeyttä. Hollantilainen teki kaikkensa säilyttääkseen sijoituksensa, vaikka tallikaveri oli selvästi nopeampi. Otteet olivat kovia, mutta tässä se punaista näkeville oleellinen kohta: sääntöjenmukaisia. Red Bull on ottanut linjakseen tasa-arvon tallin kuskipolitiikassa. Tästä syystä Verstappen ja Ricciardo saivat taistella radalla tiukasti sijoituksesta, eikä hetkellisesti renkaidensa kanssa tuskaillut hollantilainen joutunut päästämään nopeampaa tallikaveriaan edelle. Vanhan liiton formulafanina pidin tästä. Verstappen ja Ricciardo ovat molemmat erinomaisia rattimiehiä, jotka osaavat sekä ohittaa että puolustaa sijoitustaan. Erityisesti Verstappenin liikkeet olivat silmiä hivelevän nerokkaita. Tuli ihan mieleen vanhan ajan F1, jossa kuljettajat joutuivat oikeasti näkemään vaivaa ohitustensa eteen, eivätkä vain tyytyneet odottamaan DRS-apua pitkällä suoralla. Vanhan liiton formulafanina pidin tästä. Osuma Ricciardon kanssa oli emämunauksien emämunaus, mutta kuten tallijohto ja kuljettajatkin ilmaisivat, valitettava tapaturma. Syyn sysääminen täysin Verstappenin niskoille on monille houkutteleva, mutta väärä vaihtoehto. Verstappenia on niin helppo vihata, mutta kilvanajoa ymmärtävien luulisi näkevän hänessä juuri sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita jokaiselta kilpakuljettajalta tulisi löytyä. Silloin tällöin saa kolista, jos vastapainoksi nähdään rohkeita ja upeita ajosuorituksia. Ja niitä nuoriherra Verstappen esittää, kritisoijien äänekkäästä mouhoamisesta huolimatta kuitenkin virheitä enemmän.