Kommentti: Formuloiden historia ei ole kaupan: ”F1-johtajien ahneus kuvastaa yleistä maailmankuvaa”

Ensi kauden F1-kalenteri on paisumassa ennätysmäisen massiiviseksi. Vasta huhtikuussa alkavassa alustavassa kalenterissa on mukana 21 osakilpailua. Kausi saatetaan päätökseen marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Romukoppaan ovat siis lentämässä aiempien vuosien F1-perinteet maaliskuisesta aloituksesta ja syksyisestä lopetuksesta, olkoonkin että marraskuu on vakiintunut jo nyt päätösosakilpailun ajaksi.

Sarjaan ollaan saamassa myös uutta väriä sellaisen perinteisen F1-maan kuin Azerbaidzanin muodossa. Samalla kun kalenteriin tyrkätään koko ajan uusia ratoja tapahtuu myös poistumaa. Valitettavasti meidän F1-fanien kannalta useimmat pois potkittavat radat ovat legendaarisia ja monelle oleellinen osa F1-muistojen temppeliä.

Täksi kaudeksi lähteä sai Saksan GP. Viimeksi maassa ei ajettu GP-kisaa vuonna 1960. 2008 on viimeinen vuosi, kun F1-sarja on vieraillut Ranskassa, maassa jota pidetään sentään koko moottoriurheilun synnyinmaana. Italian Monza on koko ajan liipaisimella, eikä legendaarisen Belgian Spankaan tulevaisuus ole kirkossa kuulutettu.

En tiedä, kuvastaako F1-johtajien ahneus yleistä maailmankuvaamme, vai ovatko dollaripinot sokaisseet päättäjien silmät. Mutta vaikka tällä hetkellä F1-sarjalla periaatteessa hyvin pyyhkiikin, on lajissa paljon mätää.

Syynä on jokaisen vanha tuttu vihollinen: raha.

En tiedä, kuvastaako F1-johtajien ahneus yleistä maailmankuvaamme, vai ovatko dollaripinot sokaisseet päättäjien silmät. Mutta vaikka tällä hetkellä F1-sarjalla periaatteessa hyvin pyyhkiikin, on lajissa paljon mätää.

Legendaaristen ratojen olemassaolo turvattava

Spa, Monza, Silverstone, Hockenheim. Nimet ovat yhtä kuin F1. Jokaisen radan nimessä kaikuu enemmän historiaa kuin jotkut nykyisistä radoista pystyvät koskaan saavuttamaan.

Eurooppalaiset radat ovat kuoleva luonnonvara F1-sirkuksessa. Ne ovat ajautuneet ilkeään noidankehään nykyisessä tilanteessaan. Pysyäkseen mukana sarjassa täytyy niiden maksaa jatkuvasti kasvavia summia järjestämisoikeudestaan F1-sarjalle. Koska F1 pitää itsepintaisesti kiinni esimerkiksi oikeudesta ratamainontaan, täytyy ratayhtiöiden paikata omaa talouttaan nostamalla pääsylippujen hintoja. Seuraukset jokainen voi itse arvata. Paikalle saapuvien katsojien määrä on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta samalla järjestämisoikeuksien hinta on kasvanut. Moni on joutunut luovuttamaan, eikä ratoja voi syyttää tästä. F1 on tehnyt leikistään yksinkertaisesti aivan liian kalliin radoille, joiden takaa ei löydy valtiollista tukea.

On surullista, että F1-kalenteriakin täytyy ajatella pelkän rahan kannalta. Varmastikin F1-sarjan tulot pienenisivät, jos valintakriteereiksi otettaisiin maksettavien järjestämisoikeuksien lisäksi myös muita syitä. Mutta mitä väliä pienenevillä tuloilla on, kun ne ovat pois vain muutaman ihmisen taskuista? Sen sijaan kuljettajat, tallit ja erityisesti katsojat syttyisivät varmasti paljon enemmän klassisten ratojen mukanaolosta, kuin nykyisten kliinisen muovimaisista keskelle aavikkoa pykätyistä moottoriurheilukomplekseista, joissa kilvanajo on vielä ärsyttävän usein tylsää.

Muistot, maine ja kunnia eivät nimittäin täytä herra Ecclestonen ja kumppaneiden pankkitilejä. Sen sijaan uusilta kisaisänniltä voidaan nyhtää kottikärryittäin rahaa, ja sitä heiltä löytyy. Mutta historiaa ja paikkaa F1-fanien sydämissä he eivät voi koskaan ostaa.

Juuso Taipale
Twitter:@JuusoTaipale