Fernando Alonson onnettomuudesta uutisointi on hallinnut F1-mediaa viimeiset pari viikkoa. Jokaisella – niin lajista kirjoittavilla, kuin ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa ulosantiaan jakavilla tietäjillä – oli varmaa havaintoa ja tietoa Alonson onnettomuudesta.

Ensiksi arvuuteltiin ulosajon syytä, ja kun espanjalaisen poisjäänti kauden avauskilpailusta vahvistettiin, alettiin hänen todellisesta kunnostaan esittää spekulaatioita.

Luonnollisesti myös minulla on mielipiteeni. Tässä tekstissä kerron absoluuttisen totuuden.

Onnettomuus

Ulosajon syistä on kiertänyt villejä huhuja. Puhuttiin sähköiskusta tai sairaskohtauksesta. Alonso-parkaa verrattiin jo edesmenneeseen rallimestariin Richard Burnsiin, jonka ura ja lopulta myös elämä päättyi aivokasvaimeen. Se kaikista todennäköisin vaihtoehto tunnuttiin kuitenkin sivuutettavan täysin.

Totuus.

Niin uskomattomalta kun se saattaakin tuntua, ovat F1-kuljettajatkin vain ihmisiä. Fernando Alonso saattoi oikeasti tehdä ajovirheen. Se yhdistettynä tuulenpuuskaan saattoi helposti viedä McLarenin seinään. Mistään lempeästä kesätuulesta kun ei ollut kyse. Onnettomuuden jälkeen turmapaikasta kuvatusta videosta näkee selkeästi puhurin olevan melkoinen.

Ulosajon syy on siis selvillä: Kova tuuli yhdistettynä kenties hieman herpaantuneeseen ajovireeseen.

Loukkaantuminen

Sitten diagnoosin kimppuun.

Alonso vietti sairaalassa kolme yötä. Suurimpana ongelmana Alonson tilan selvittämisessä on ollut McLaren-tallin nuiva asenne. Talli halusi aluksi vähätellä ja jopa kiistää loukkaantumisen. Pian se joutui kuitenkin myöntämään kuljettajansa kärsivän aivotärähdyksestä.

Lajia seuraava suuri yleisö elää yhä edelleen jonkinlaisessa käsityksessä, että Alonson tila on kriittinen. Bensaa liekkeihin heittävät myös asiasta tietämättömät, muun muassa ex-kuljettajat, joiden yleistä pohdintaa tulkitaan mieluusti pahimman mahdollisen vaihtoehdon kautta (Brundle).

Tänään Yle julkaisi Marcus Grönholmin mietteet asiasta. Häntä sietäisi lainata maailmallakin. Hän kertoo itsekin kokeneensa samanlaisia tärskyjä, mutta pystyneensä silti kilpailemaan.

Alonso siis toipuu takaisin.

Lisää esimerkkejä? Miten olisi suomalaisille rakas jääkiekko?

Aivotärähdys ei ole jääkiekkoilijalle mikään vieras asia. Kun pelaaja sellaisen saa, on hän sivussa peleistä pidemmän aikaa. Toipuminen vie aikaa, ja kun riski uudesta tärskystä on valtava, ei paluuta haluta aikaistaa liikaa.

Riski on läsnä myös formuloissa. Lääkärit, McLaren tai Alonso itse eivät varmasti halua riskeerata yhden ihmisen uraa tai jopa henkeä liian hätäisen paluun kanssa.

Ei ole syytä unohtaa, että Alonson tärsky oli todella kova. Osuma valliin tuli todella huonossa kulmassa, jolloin lähes kaikki törmäysenergia kohdistui kuljettajaan. Vauhtia on kuitenkin ollut paljon, puhutaan sitten 150 tai 250 kilometristä tunnissa.

Alonson tapauksessa kyse on ollut useiden epäonnekkaiden sattumusten sarjasta, mutta ylianalysointi, liika tiedonpimittäminen ja hyperaktiivinen sosiaalinen media tekivät nyt (suht isosta) kärpäsestä härkäsen.

Odotan Pulitzeria jouluksi takan reunukselle.

Juuso Taipale
Twitter:@JuusoTaipale

Aiheet Alonso Fernando Artikkelit Formula 1 Pääuutiset