Stereotypia kertoo meidän suomalaisten olevan äärimmäisen kiinnostuneita siitä, mitä meistä kansakuntana ajatellaan tai tiedetään rajojemme ulkopuolella. On imartelevaa kuulla kehuja meistä ja saavutuksistamme, vaikka rehellisyyden nimissä ne taitavat usein vain olla kauniita korulauseita muille maille oleelliseen small talkiin puettuna.

Mutta ei se mitään, ylpeyttä tunteminen ei ole koskaan väärä asia.

Tänään 49 vuotta täyttävä formula ykkösten kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen on kansainvälisesti kenties se kaikista merkittävin suomalainen. Ainakin tunnetuimpiin hän kuuluu, yhdessä toisen sinivalkoisen kollegansa kanssa.

Satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi tänään voikin leikkisästi kysyä, onko Mika Pauli Häkkinen kaikkien aikojen suomalainen?

Kysymykseen on tietenkin mahdotonta antaa vastausta, mutta ajatusleikkiä sen tiimoilta voidaan harrastaa.

Puoltavia syitä valinnalle löytyy:

Häkkisen maine. Mies tunnetaan edelleen käytännössä missä päin maailmaa tahansa, vaikka F1-autoa hän ei ole ajanut 16 vuoteen.

Radalla suoritettujen urotekojen lisäksi Häkkinen keräsi arvostusta ja ihailua myös asenteellaan ja olemuksellaan. Jäänviileä ja aina toisia kunnioittava asenne yhdistettynä rehellisiin tunteidenosoituksiin sulattivat sydämiä. Kun Häkkinen jotain teki tai sanoi, sen täytyy pitää paikkansa.

Häkkisen, Skuumakkerin, Vilinöövin ja kumppaneiden toimet kiinnostivat niin vauvoja kuin vaareja, Pihtiputaan mummoa kuin Stadin kundia.

Häkkisen taistelu oli koko kansakuntaa yhdistävä tekijä. Häkkinen nousi formulamaailmaan vuonna 1991. Huipputalli McLarenille hän raivasi tiensä vuonna 1993, mistä alkoi pitkä ja kivinen, vuosia kestänyt matka maailman huipulle.

Suomen valtio ja talous olivat Häkkisen ensimmäisinä ajovuosina kriisissä, mutta maailmalla omaa unelmaansa tavoitelleen kuljettajan matkasta tuli kaikkien suomalaisten yhteinen. Moni sai F1-kärpäsen pureman 1990-luvulla, jolloin formulat nousivat koko kansan yhteiseksi keskustelunavaajaksi. Häkkisen, Skuumakkerin, Vilinöövin ja kumppaneiden toimet kiinnostivat niin vauvoja kuin vaareja, Pihtiputaan mummoa kuin Stadin kundia.

Häkkisen nousu kulki samaa tahtia Suomen parantuneen taloustilanteen kanssa. Sattumaako. Todennäköisesti.

Kun Häkkinen lopulta kruunasi taipaleensa maailmanmestaruuteen, kansa juhli. Kaikki Häkkisen taistelua kuoleman porteilta ensiksi takaisin F1-kuljettajaksi, sitten osakilpailuvoittajaksi ja lopulta maailman parhaaksi katsoneet tunsivat tämän yhteisen matkan saaneen arvoisensa kruunun.

Tuntuu käsittämättömältä, kuinka nykypäivänä vain jääkiekko voi saada suomalaiset tuntemaan yhteisesti jotain näin suurta. Ennen asiat saattoivat todella olla paremmin.

Häkkisen aseman suomalaisen formulaperimän sanansaattajana on perinyt Kimi Räikkönen, mutta yhtäläisyyksistä huolimatta miehissä on myös paljon eroa. Räikkönen jakaa edelleen mielipiteitä, mutta oletteko kuulleet koskaan kenenkään sanovan pahaa sanaa Häkkisestä?

Anteeksi myös jääkiekon ja jalkapallon ystävät, mutta kansainvälisellä huomiolla mitattuna Teemu Selänne, Patrik Laine ja jopa Jari Litmanenkin jäävät kauaksi Häkkisestä.

Suomalaiset äänestivät ”Suurinta suomalaista” vuonna 2004. Tuolloin Häkkinen ylsi sijalle 34. Ehkä Mannerheimin lyöminen olisi jopa Häkkiselle liian kova tehtävä, mutta Mika jos kuka siihen pystyisi.