Muistatko vielä F1-peränpitäjän Minardin? Ylistyslaulu "kaikkien rakastamalle sympaattiselle häviäjälle"

Miten F1-talli, joka ei saavuttanut olemassaolonsa aikana lainkaan menestystä, voi olla yhä tänäkin päivänä rakastettu ja fanien takaisin kaipaama lisä sarjan arkeen? Vastaus on helppo: Jo yli vuosikymmen sitten F1-varikoilta kadonnut Minardi on kaunis tarina intohimosta ja hyväksytyksi tulemisesta. Italialaistallin tarinan voidaan runollisesti kuvaillen sanoa antavan toivoa meille jokaiselle arkipäiväisessä elämässämme.

Jo yli vuosikymmen sitten F1-varikoilta kadonnut Minardi on kaunis tarina intohimosta ja hyväksytyksi tulemisesta.

Minardi oli kaikkien rakastama sympaattinen häviäjä, josta kenelläkään ei tahtonut löytyä pahaa sanottavaa. Tallin perustajan ja sille nimensä antaneen Giancarlo Minardin rakkaus moottoriurheilua kohtaan toimi polttoaineena koko tiimille. Talli ei koskaan halunnut kasvaa suureksi ja varteenotettavaksi kilpatalliksi keinoja kaihtamatta, siinä missä moni muu löi kaiken peliin vain todetakseen uhkapelin riistäneen heiltä kaiken. Osana F1-sirkusta Minardi esiintyi kaikkiaan 21 kauden ajan. Noiden vuosien aikana F1-sarja menetti kymmenittäin talleja, jotka joutuivat nostamaan kätensä pystyyn sarjan raakuuden edessä. Historiaan jäivät sellaiset surkeat viritelmät kuten EuroBrun, Life ja Lola, mutta myös suuret ja mahtavat Lotus, Brabham ja Ligier joutuivat lyömään lapun luukulle. Ja kaiken tämän ajan Minardi roikkui mukana. Nipin napin, mutta kuitenkin. Minardi oli selviytyjä, koska se määritti itselleen roolin sarjassa pysyen siinä. Voittojen sijasta talli otti vastuulleen uusien lupaavien kuljettajien opettamisen lajin saloihin, siis mikäli maksukuskeilta tähän tarjoutui tilaisuus. Minardilta ”valmistuneiden” kuljettajien lista on komea: Fernando Alonso, Mark Webber, Giancarlo Fisichella, Jarno Trulli ja Alessandro Nannini saivat kaikki oppinsa Minardin hellässä huomassa kaukana kirkkaimmista parrasvaloista.

Historiaan jäivät sellaiset surkeat viritelmät kuten EuroBrun, Life ja Lola, mutta myös suuret ja mahtavat Lotus, Brabham ja Ligier joutuivat lyömään lapun luukulle. Ja kaiken tämän ajan Minardi roikkui mukana.

Maailma kehittyi ja Minardi yritti pysyä ajan muutoksissa mukana. Mutta formulamaailman lainalaisuudet ovat karut: menestys seuraa menestyjiä, eikä häviäjille suoda lainkaan armoa. Giancarlo Minardi oli menettänyt asemansa tallinsa johtajana jo kaudella 2001, joten kun uusi omistaja kyllästyi taaperuukseen, ei edes Minardin intohimo riittänyt F1-tarinan jatkamiseen. Ja ehkä niin oli kuitenkin parasta. Kaksikymmentä vuotta jatkuvia tappioita on varmasti enemmän kuin riittävästi yhden tallin harteille. PS: Klassikoksi on myös muodostunut tallin motorhomen asema F1-varikon parhaimpana kahvilana. Kun Minardi muuttui Toro Rossoksi kaudeksi 2006, kokivat monet sarjan muuttuneen myös kulinaristisesti. Minardin F1-talli lukuina: GP-startit: 340 MM-pisteet: 38 Parhaimmillaan MM-sarjan seitsemäs 1991.