Formulasirkus on mahtava maailma. Käytän sirkus-sanaa tietoisesti ja positiivisessa sävyssä. Formula ykköset loihtii viihdettä ympäri vuoden ja laji täyttää lehtien palstat kisojen välilläkin. Touhusta on aivan pakko nauttia, järjestelmän ammatimaisuus ansaitsee kosolti rispektiä.

Vaikka sunnuntainen Belgian GP ei tarjoillut suomalaisittain herkkua, on sirkus takuuvarma puheenaihe tulevien kahden viikonkin ajan ennen saapumista seuraavaan kaupunkiin. F1:llä on niin huippuunsa hiottu koneisto, ettei sitä voi kuin ihastella.

Kun 1. elokuuta kerroimme Kimi Räikkösen allekirjoittaneen Ferrari-sopimuksen ja 20. elokuuta niin ikään ensimmäisenä mediana paljastimme jo valmiin kontrahdin pituuden, estradi ei hiljentynyt. Päinvastoin. Sirkuksen takarivistä nuoren sivustomme suorittama välihuuto sai pääosan esiintyjissä tavanomaista enemmän liikehdintää.

Huhumylly jauhaa lisää rahaa

Formulamaailmasta on tykättävä myös siksi, ettei takarivin häirikköhuutajia katsella pahalla. Mitä enemmän lajista puhutaan, sitä enemmän se ja sponsorit saavat näkyvyyttä. Ja se tietää kaikille lisää rahaa.

Formula ykköset eivät olisi lähelläkään nykyistä asemaansa ilman sitä valtavaa koneistoa, joka kuukausi toisensa jälkeen pyörittää huhumyllyä. Kuinka moni liikkeellä oleva väittämä lopulta oikeasti toteutuu? Niinpä, suurin osa menee huti.

F1-huhumyllyn nerokkuus piilee siinä, että sitä pyörittävät sirkuksen työntekijöiden (tallit, kuljettajat, managerit) lisäksi myös yleisö (media ja ”tavalliset” katsojat keskustelupalstoilla). Työntekijöiden motiivi on selvä: näytöksistä palkkiona jaettavaksi saatava kakku kasvaa.

Entä sitten median rooli? Väitän, että osa kotimaisista ja ulkomaisista toimittajista tietää tällä hetkellä, että Räikkösellä on sopimus Ferrarille. Silti he eivät sitä kerro faktana, vaan pyörittävät huhumyllyyn Kimille yhä uusia tallivaihtoehtoja ja toistavat sirkuksen työntekijöiden heille antamia lausuntoja vaikkapa suomalaiskuskin jäämisestä Lotukselle.

Sirkuksen eturivin mediapaikoilla istuvat toimittajat on saatu valjastettua mukaan hupitelttalaisten koneistoon. Suoltamalla tietoisesti hämäävää informaatiota lehtien palstoille toimittaja varmistaa samalla oman eturivin paikkansa myös ensi kauden näytöksissä. Ei kaikki niiltä istuimilta saatu informaatio ole sumuverhoa, kaikki kannattaa siis ottaa vastaan ja ojentaa nälkäisille lukijoille eteenpäin.

Enkä sano tätäkään negatiiviseen sävyyn: toimisin itse vastaavassa tilanteessa täysin vastaavalla tavalla ja toteaisin tämän olevan osa näytöstä. Ilman lähteeltämme saamaa sopimustietoa myös SuomiF1-sivusto peesaisi tällä hetkellä jokaisen uuden tallivaihtoehdon paljon parjattujen – ja mainosrahoitteisesti pyöriville saiteille elintärkeiden – klikkien toivossa. Nyt joudun hieman kateellisena katsomaan, kun muut pääsevät myllyttämään trafiikkia sisään.

Valehtelu osana bisnestä

MTV3:n F1-toimittaja Oskari Saari kertoi lauantain lähetyksessä, kuinka nyt taas eletään niitä aikoja, jolloin tallit, kuljettajat ja managerit joutuvat puhumaan palturia. Ei tätä valehtelua voi ottaa pahalla. Kun totuuden puhumisesta saisi niskaan miljoonien sopimussakon, jokainen meistä taipuisi muuntelemaan sanojaan. Sirkuksen säännöissä puolestaan sanotaan, ettei tuppisuuna saa olla – se olisi huonoa bisnekselle.

Lehdille on annettava kirjoitettavaa. Kun totuuksia ei voi paljastaa eikä vaieta saa, niin mitä jää jäljelle? Omalta osaltani ihailu Räikkösen ja hänen managerinsa Steve Robertsonin pokerinaamoista miesten suoltaessa tv-kameran edessä – jälkimmäisen lausetta lainatakseni – ”a load of rubbish”.

Paljastettuamme Kimin Ferrari-sopimuksen pituuden, Robertson oli aktiivinen heti seuraavana aamuna. Miehen lausuntoja ”Lotuksen olevan yhä ykkösvaihtoehto” ilmestyi niin kotimaassa kuin ulkomaalaisissakin medioissa.

Miksi reagoida nuoren median uutiseen, ellei se osunut ja uponnut? Miksi nopeasti laittaa koneisto tuottamaan sumuverhoa, jos ei olisi mitään peiteltävää?

Siksi, koska Robertsonkin tietää, ettei lausuakseen totuutta tarvitse istua sirkuksen eturivin paikalla. Päinvastoin, totuus voi joskus olla takarivistä helpompi sanoa ääneen.

Pekka Franck (Twitter @PekkaFranck)