Näkökulma: Monacon GP:n kritisoinnissa mopo keulii pahasti - vaatimukset kisan poistamisesta kertovat joidenkin menettäneen otteensa formuloista

Sanotaan se heti alkuun: Tämän vuoden Monacon GP oli pirun tylsä, eikä sen kritisoimisessa ole mitään väärää. Tämä on kuitenkin puolustuspuhe F1-sarjan ylivoimaisesti tärkeimmälle kilpailulle. Ehkä sen merkitys ei ole koskaan auennut (tai sitä ei ole edes opittu) henkilöille, jotka vaativat sen poistamista kisakalenterista. Monaco on katurata, ja katuradalla pitäisi kaiken mukaan sattua ja tapahtua paljon. Vuosi toisensa perään odotukset kisaviikonloppua kohtaan kasvavat toukokuun lopun lähestyessä, vain jotta kisan jälkeisenä maanantaina voidaan todeta kilpailun olleen jälleen kerran yksi tylsä läpihuutojuttu.

Kertokaa minulle, milloin Monacossa on viimeksi ajettu kuivalla kelillä jännittävä GP.

Tämä ennakkohype toistuu vuosi toisensa jälkeen, mikä tuntuu käsittämättömältä. Kertokaa minulle, milloin Monacossa on viimeksi ajettu kuivalla kelillä jännittävä GP. Sade suljetaan nyt tästä äänestyksestä pois, koska se tekee kilvanajosta jännittävää millä tahansa radalla. F1-fanit tuntuvat mittaavan tätä nykyä kilpailun onnistumista vain ohitusten määrällä. Se on toki erinomainen mittari, mutta pelkästään sen varaan päätöstä kilpailun onnistumisesta ei tule tehdä. Monaco ei ole koskaan ollut rata, jossa sijoituksia ratkotaan tiukalla kilvanajolla. Sen sijaan tärkeää on tehdä kovaa jälkeä läpi viikonlopun, ja onnistumisen pitää napsahtaa kohdalle erityisesti lauantaina. Ilmainen vinkki sinulle, Max Verstappen. Kilpailullisesti Monacon suurin kiehtovuus piilee juuri sen armottomuudesaan. Moderneilla katuradoilla kaiteet ovat toki lähellä, mutta laajoja ulosajoalueita löytyy silti turhankin kanssa. Monacossa nekin ovat kortilla, vaikka nykyrata onkin jo melkoisen laaja takavuosien rataan verrattuna. Fanina on kiehtovaa seurata, kuinka täydellisen kierroksen metsästäminen on senttipeliä. Saavuttaakseen täydellisen kierrosajan kuljettajan täytyy nuolla autollaan kaiteita useassa mutkassa, muuten tulosta ei tule. Liian syvä lipaisu, ja ”käy verstappenit”.

Yksi Monacon GP:n suurimmista taistoista käytiin kaudella 1992. Tuolloin radan kuningas Ayrton Senna ajoi voittoon pitäen takanaan kierrostolkulla Nigel Mansellin, jonka Williams oli sekuntikaupalla Sennan McLarenia nopeampi.

Ohitus ei ole mikään loistavan kilvanajon mittari. Yksi Monacon GP:n suurimmista taistoista käytiin kaudella 1992. Tuolloin radan kuningas Ayrton Senna ajoi voittoon pitäen takanaan kierrostolkulla Nigel Mansellin, jonka Williams oli sekuntikaupalla Sennan McLarenia nopeampi. Tuskin tuota kisaa enää edes muistettaisiin, jos Mansell olisi onnistunut ohituksessaan. Kukaan paikan päällä kilpailua seurannut ei ole tainnut koskaan pettyä Monacoon. Ja tässä on lopulta se syy, miksi Monaco saa nauttia jatkossakin koskemattomuutta sarjassa. Formula ykkösten suosioon vaikuttaa vaikuttaa moni asia sarjan menneisyydessä, mutta Monacon GP:n merkitys on yksi suurimmista. Lajiin yhdistetään glamour, ja siitä on kiittäminen lähes yksistään ruhtinaskuntaa. Monaco tarjosi bensankatkulle ja öljyisille ajoasuille erilaisen näyttämön, ja seurapiiripalsta rakastui näihin ”aikamme gladiaattoreihin”. Se kasvatti kuolemalla flirttailleen moottoriurheilun hyväksyttävyyttä ja ennen kaikke näkyvyyttä. Kilpailun PR-arvo sarjalle, talleille ja kaikille oheistoiminnoille on yhä tänäkin päivänä niin ehdoton, ettei yksi tylsä osakilpailu paljoa vaakakupissa paina Monacon GP:n tulevaisuudesta puhuttaessa.