Kommentti: Formuloiden tämän hetken jännittävimmässä siirtosaagassa vahva 80-luvun toisinta - suuri yleisö muistaa lopputuloksen, ei reittiä siihen

Unohtakaa spekulaatiot Kimi Räikkösen Ferrari-paikasta, formulamaailman mielenkiintoisin vääntö tapahtuu tällä hetkellä ihan eri toimijoiden välillä. Tässä saagassa on vahva déjà vun tunne. Tämä on eittämättä yksi lempiaiheitani. Olen kirjoittanut tästä viimeksi maaliskuussa (lue), ja viime syksynä (lue). Snapchatissa (@SuomiF1, ottakaa seurantaan!) muistutan tästä kerta toisensa jälkeen.

Tässä saagassa on vahva déjà vun tunne.

Puhun totta kai siitä, kenen kanssa Honda on ensi kaudella kimpassa.

Kolmen kauden tuska

Kerrataan nopeasti: Japanilaisjätti palasi formula ykkösiin vanhan tuttunsa McLarenin kumppanina kaudeksi 2015. Huolimatta kovista odotuksista meni jotakuinkin kaikki katastrofaalisella tavalla pieleen, ja tiet erkanivat kolmen yhteisen vuoden jälkeen viime kauden päätteeksi. McLaren ryhtyi liittoon Renaultin kanssa, Hondan siirtyessä vauhdittamaan Toro Rossoa, Red Bullin kakkostallia. Kaikki voittivat, ajateltiin. Vuosia heikoista tuloksistaan voimanlähteitään syyttänyt McLaren sai alleen samat koneet, joilla Red Bull on pystynyt napsimaan voittoja. Sarjan lilliputteihin kuuluva Toro Rosso pääsi puolestaan nauttimaan jättiorganisaation teknisestä ja taloudellisesta tuesta. Missä mennään nyt? McLaren on huomattavasti kilpailukykyisempi kuin vuosi sitten, mutta moottoriongelmat vaivaavat ajoittain edelleen. Uusi moottori ei ole ollut oikotie onneen, ja se on paljastanut tallilla olevan ongelmia myös autonsa suhteen. Voitoista on tällä hetkellä turha haaveilla. Toro Rosso on puolestaan tuloksellisesti pitkälti samalla tasolla kuin ennenkin, mutta merkkejä Hondan piristymisestä on nähty. Jos tällä hetkellä pitäisi sanoa, on Toro Rosso tämän vaihtokaupan voittaja.

Jos tällä hetkellä pitäisi sanoa, on Toro Rosso tämän vaihtokaupan voittaja.

Jo talvitesteissä talli hämmästytti saamalla kasaan hurjan määrän kierroksia. Peruskauraa yleensä, mutta ei McLarenille kolmen edellisen kauden aikana. Bahrainissa koettiin pienoinen tulospommi, kun Pierre Gasly oli keskikastin ylivoimaisesti nopein kuljettaja sekä aika-ajoissa että kilpailussa. Ranskalainen kiidätti autonsa maaliin upeasti neljäntenä. Tästä päästään nyt vihdoinkin itse asiaan: onko Honda noussut jo tasoihin tai jopa edelle Renaultin kanssa?

Kovien panosten mittelö

Kukaan ei voi kiistää Hondan ottaneen valtavia harppauksia eteenpäin vuoden takaisesta tilanteestaan. Valitettavasti samaa ei voi sanoa Renaultista. Vaikka voimanlähdettä on parannneltu, ei se tunnu pystyvän millään saavuttamaan Mercedestä ja Ferraria. Tehojen puuttumisen lisäksi ranskalaiskoneitakin vaivaa huono luotettavuus. Se vain jäi monelta piiloon Hondan viime vuoden surkeutta taivasteltaessa. Toki Renault juhli edellisessä osakilpailussa Kiinassa voittoa Red Bullin toimesta, samalla kun Bahrainin yllätyksen jälkeen Toro Rosso tipahti häntäpäähän. Mutta voimanlähteiden suorituskyvyistä tuo kisa ei juurikaan kerro. Hondan F1-projekti lähti liikkeelle kankeasti lukuisista syistä. Se tuli mukaan nykyiselle V6 hybridi -aikakaudelle muiden jälkeen pahasti keskeneräisenä. Ensimmäisen moottorin suunnittelufilosofia osoittautui kuolleena syntyneeksi ajatukseksi, ja se pilasi Hondan ja McLarenin ensimmäisen yhteisen kauden. 2016 antoi jo viitteitä paremmasta, mutta suunnitteluvirheen toistuminen viime vuonna katkaisi lopulta McLarenin kamelin selän. Brittitalli ei enää halunnut olla testialusta japanilaismerkin kunnianhimoisissa pyrkimyksissä. Taloudellisesti kannattava liitto ei paljoa lämmittänyt, kun voitot ja menestys olivat utopiaa. Viime kauden pettymys otettiin raskaasti myös Hondalla. Vihdoinkin Japanissakin ymmärrettiin sillä olevan vikaa myös itsessään. Toimintaa uudistettiin ja kaikkia insinööriyden sääntöjä mukaillen virheet paikallistettiin, tutkittiin ja korjattiin. Tänä vuonna teot näyttäisivät kantavan vihdoinkin hedelmää. Harppaus vuoden takaisesta tilanteesta kertoo Hondan kulkevan oikeaa polkua. Kirittävää on vielä, mutta mikäli kehitystyö jatkuu yhtä tuottoisana, saattaa japanilaismerkki olla pian jo Renaultia parempi. Ja silloin mukaan kuvioihin haluaa astua Red Bull. Energiajuomamerkin ykköstalli miettii tällä hetkellä kuumeisesti ensi vuoden suunnitelmiaan. Adrian Neweyn johtaman suunnitteluporukan luomat kilpurit ovat laatuleimattu voittaviksi autoiksi, mutta nykyformuloissa ykkössijaan tarvitaan ennen kaikkea hyvää voimanlähdettä. Red Bull antaa tämän suhteen tällä hetkellä liikaa tasoitusta Mercedekseen ja Ferrariin. Red Bullin välit nykyiseen voimanlähdetoimittajaansa Renaultiin ovat olleet jäiset jo useamman kauden ajan. Red Bull ei ole aristellut osoittaa syyttävällä sormealla kumppaniaan ongelmatilanteissa, eikä tämä ole luonnollisesti lämmittänyt toista osapuolta. Välit menivät jo poikki vuonna 2015, mutta lopulta kaksikko pääsi sopuun yhteistyön jatkumisesta. Red Bullin kannalta tilanne oli pakotettu, sillä Ferrari ja Mercedes eivät huolineet sitä asiakkaakseen, ja Hondaan ei tuolloin kannattanut koskea pitkällä tikullakaan.

Nyt Honda on näiden tanssiaisten kaunein neito, jota myös Red Bull tiiraa sillä silmällä.

Nyt Honda on näiden tanssiaisten kaunein neito, jota myös Red Bull tiiraa sillä silmällä. Toro Rosson avulla se pystyy seuraamaan tarkasti japanilaisten kehitystyötä sekä vertaamaan dataa sen ja Renaultin voimanlähteiden välillä. Kun tulee päätöksenteon hetki, on Red Bullilla parhaassa tapauksessa mahdollisuus solmia sopimus voimanlähteensä iskuun saaneen, hurjasti lajiin panostavan Hondan kanssa. Silloin kilpailijoita huolestuttaa ja McLarenia potuttaa.

Muistoja menneisyydestä

McLaren-Hondan nimessä on historiallinen kaiku, juhlihan kaksikko peräti neljää perättäistä tuplamestaruutta Ayrton Sennan ja Alain Prostin kanssa 1988-1991. Yllättävän harva muistaa kuitenkin Hondan tehneen kotiläksynsä ja viritelleen koneistoaan jo vuosia muissa talleissa. Williams tuskaili vuosia epäluotettavien Hondan moottoreiden kanssa, mutta yhteistyö jatkui, sillä se tiesi japanilaismerkin hurjan potentiaalin. Kiitoksen tästä talli sai kausilla 1986 ja 1987, kun se nousi sarjan huipulle napaten kolme mestaruutta neljästä. Vain tullakseen rumasti dumpatuksi, kun Honda halusi solmia liiton Sennan ja Ron Dennisin kanssa. Kun nykyistä ajanjaksoa tarkastellaan vuosien päästä, on jännittävää seurata, toistiko historia itseään. Sillä erotuksella, ettei McLaren olekaan tällä kertaa Honda-liiton hyötyjä, vaan sivulauseeksi jäävä kaiken alulle panija. Ja ettö lajin huipulle yhdessä japanilaisten kanssa nouseekin Red Bull.