Suomalaisille David Coulthard tulee aina olemaan aseveli, Mika Häkkisen ja myöhemmin Kimi Räikkösen uskollinen tuki ja turva tiukoissa taistelussa Michael Schumacheria vastaan.

Harva tuntuu kuitenkaan muistavan, miten lähellä koko asetelman kääntyminen päälaelleen Häkkistä vastaan aikoinaan olikaan. Coulthardilla oli hetkensä nousta McLarenin ykköstykiksi tallin rakentaessa nousuaan takaisin F1-maailman huipulle.

Coulthardin siirtyessä Williamsilta McLarenille Häkkisen aisapariksi vuonna 1996 tallipomo Ron Dennis tiesi omaavansa kaksi nopeaa ja ennen kaikkea tasaväkistä kuljettaja. Vuosia tallin riveissä viihtynyt Häkkinen ei missään nimessä nauttinut erikoisasemaa tallin sisällä.

Kun tuskallisesti vuosia alamaissa Ayrton Sennan lähdön jälkeen rypenyt McLaren nousi takaisin jaloilleen, tuuletti ensimmäisen kerran ykkössijaa Coulthard, ei Häkkinen. Tilanne olisi vastaava, jos nyt McLarenille voiton toisi Stoffel Vandoorne, ei Fernando Alonso. Ensimmäiset vuodet Häkkisen kanssa kääntyivätkin kokonaisuutena Coulthardin eduksi.

Häkkinen nosti tasoaan kriittisellä hetkellä, Coulthard puolestaan hukkasi pallon.

Se, että McLarenin noustessa takaisin kärkeen hyökkäystä johti Häkkinen, ei Coulthard, kertoo molemmista kuljettajista paljon. Häkkinen nosti tasoaan kriittisellä hetkellä, Coulthard puolestaan hukkasi pallon.

Skotti oli juuri sopiva kirittäjä Häkkiselle. Hän oli tarpeeksi nopea pitääkseen suomalaisen koko ajan varpaillaan, mutta kokonaisuutena kuitenkin sen pienen erottajan verran heikompi, jotta hänestä ei ollut hyppimään suomalaisen nenille.

Skotti oli juuri sopiva kirittäjä Häkkiselle.

Hyvä esimerkki on kausi 2000, jolloin Coulthard roikkui maailmanmestaruustaistelussa yllättävänkin hyvin Häkkisen ja Schumacherin rinnalla. Mutta siinä missä kauden kulminaatiopisteessä Häkkinen pystyi vastamaan Schumacherin lyömään haasteeseen, Coulthard ei. Motivaationsa puolittain kadottaneen Häkkisen lyöminen kaudella 2001 ei juurikaan ole meriitti.

Coulthardin mainetta syö myös se, miten vähän hän pystyi lyömään kampoihin seuraavalla sinivalkoiselle tallikaverilleen, Kimi Räikköselle. Vielä ensimmäinen yhteinen vuosi sujui skotilta hyvin, pääosin kiitos McLaren-Mercedeksen epäluotettavuuden Räikkösen alla. Mutta 2003 ja erityisesti 2004 mies alkoi näyttää jo surullisen hahmon ritarilta, eilispäivän rattisankarilta.

Mutta mitä jos kauden 1997 vahva ”momentum” olisi säilynyt Coulthardilla myös seuraavana vuonna? Miten hyvin Häkkinen olisi pystynyt vastaamaan, jos tallin sisällä ilmapiiri olisi kääntynyt enemmän Coulthardin suuntaan?

Kysymyksiä, joita meidän ei onneksi tarvitse jossitella. Mies tullaan muistamaan kelvollisena F1-kuskina, jolta puuttui lopulta se mestaruuteen vaadittava viimeinen puristus.

David Coulthardin F1-ura lukuina:

GP-startit: 246
Voitot: 13
Paalut: 12
Nopeimmat kierrokset: 18
MM-pisteet: 535