Kommentti: Fernando Alonson lähtö McLarenilta olisi silkkaa hulluutta – mutta järjenkäyttö ei ole koskaan ollut miehen vahvuus

Fernando Alonson tuska on helppo ymmärtää. Espanjalaiskuljettaja on edelleen kiistatta yksi F1-varikon parhaista kuljettajista, joten riippakiven nimeltä Honda tuottama vastus korpeaa miestä syvältä.

Kolmen katastrofaalisen yhteisen kauden jälkeen Alonsolla olisi vihdoinkin mahdollisuus irtaantua toistaiseksi vain pettymyksiä tuottaneesta yhteistyöstä. Tämä on varmasti houkutteleva vaihtoehto, mutta niin absurdilta kuin se kuulostaakin, olisi lähtö brittitiimistä tämän kauden jälkeen typerin peliliike espanjalaiselta.

Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, olisi lähtö brittitiimistä tämän kauden jälkeen typerin peliliike espanjalaiselta.

Siksi minua pelottaakin, että Alonso tulee sen vielä tekemään.

Tämänhetkistä tekemisen meininkiä katsomalla Alonson poislähdölle voisi löytää perusteet. Menestysmahdollisuudet olisivat paremmat käytännössä missä tahansa muualla.

Lyhytnäköisen onnenajattelun sijasta Alonson ja hänen taustajoukkojensa tulisi kuitenkin ajatella pidemmän aikavälin ennustetta. Ja siinä McLarenilla on tarjota potentiaalisempi kasvualusta muihin Alonsoon yhdistettyihin talleihin, Williamsiin ja Renaultiin, verrattuna.

Miksi jatkaa?

Mikäli McLarenin siirto Renaultin voimanlähteisiin todella tapahtuisi, saisi Alonso käyttöön moottorin, jolla hän nousisi takuuvarmasti taisteluun keskikastin herruudesta. McLarenin auton runko on jo nyt kilpailukykyinen, joten tehokkaammalla moottorilla Alonso voisi jättää taakseen Hondan tuottamat painajaiset Q1-osiosta selvittämisestä.

Myös Honda-yhteistyön jatkumisessa on puolensa. Ainoa syy, miksi McLaren on jaksanut taaperrusta näinkin kauan, on tieto piilossa olevasta hurjasta potentiaalista.

McLarenin filosofia on jo yhteistyön ensimetreiltä asti ollut selvä. Mercedeksen, Ferrarin tai Renaultin asiakastallina brittitiimi joutuisi soittamaan mestaruustaistelussa aina toista viulua. Mutta jos McLaren on itse moottorinvalmistajan lippulaiva, ei kukaan tallin sisällä pyrkisi estämään mestaruuspokaaleiden postittamista Wokingiin McLarenin pääkonttoriin.

Toistaiseksi suunnitelma on tuottanut vain karvaita pettymyksiä, joista tämän vuoden takapakki on ollut kaikista tyrmäävin. Suunnittelufilosofian meneminen niin penkin alle kuin se vain voi olla mahdollista asetti McLarenin miettimään tosissaan, onko Hondasta ikinä lunastamaan suuria lupauksiaan.

Mikäli yhteistyötä päätetään jatkaa, kertoo se brittitiimin luotosta japanilaismerkkiin. Ennen kaikkea se olisi osoitus siitä, että Honda on pystynyt osoittamaan sen olevan läpimurron kynnyksellä.

Hondalla on töitä edelleen runsaasti tehtävänä, mutta Autralian ja Italian osakilpailuiden voimanlähteet ovat kuin eri planeetalta.

Kaiken konttaamisen keskellä Hondan tämän kauden kehitystyö on jäänyt vähälle huomiolle. Töitä on edelleen runsaasti tehtävänä, mutta Autralian ja Italian osakilpailuiden voimanlähteet ovat kuin eri planeetalta.

Hondan kannalta hyvä uutinen on, että se tiedostaa ongelmansa alkuperän. Japanilaismerkillä riittää resursseja, ja kun se on vihdoinkin suostunut vastaanottamaan myös ulkopuolista konsultaatioapua, on Hondalla potentiaalia suorittaa ensi kaudeksi valtava kehitysloikka.

Vastaava nähtiin jo edelliskausilla. 2015 oli tämän vuoden kaltaista taaperrusta, mutta vuoden 2016 lopussa McLaren-Honda oli jo noussut tukevasti taistelunu keskikastin herruudesta. Ei ole mitään syytä olla olettamatta, etteikö vastaava olisi mahdollista myös tulevan talvitauon aikana.

Tajuaako Alonso tämän?

Alonson täytyy olla tietoinen tästä. Mikäli espanjalainen vain käyttää päätään jatkoaan miettiessään, on hän valmis ottamaan vielä yhden riskin McLaren-Hondan kanssa.

Mutta mikäli mies antaa latinoveren kiehua päätöstä tehtäessä, on toivo menetetty.

Alonson F1-ura on sekoitus upeita otteita radalla, mutta käsittämättömiä ratkaisuja kulisseissa. Yhden sarjan historian lahjakkaimman kuljettajan uraa ovat varjostaneet lukuisat typerät tallivalinnat, joista mies saa syyttää vain itseään.

Yhden sarjan historian lahjakkaimman kuljettajan uraa ovat varjostaneet lukuisat typerät tallivalinnat, joista mies saa syyttää vain itseään.

Alonson ainoa onnistunut tallivaihdos tapahtui jo hänen uransa alkuvaiheessa. Huomattuaan Kimi Räikkösen ohjastaman McLarenin potentiaalin kauden 2005 mestaruustaistossa halusi espanjalainen siirtyä brittitalliin. Sopimus onnistui vasta kaudeksi 2007, mutta tämä pelasti espanjalaisen. Siinä missä mies ajoi uransa toiseen maailmanmestaruuteen Renaultilla, päätti Räikkönen aikakautensa brittitiimissä voitottamaan vuoteen.

Alonson ja McLarenin kultainen tulevaisuus romuttui jo hyvissä ajoin kauden 2007 aikana, kun tulokaskuski Lewis Hamilton pääsi espanjalaisen ihon alle. Raivostunut espanjalanen hylkäsi tallin palaten vanhalle kunnon Renaultille.

Seuraavalla kaudella Hamilton ajoi mestariksi, Alonson tuskaillessa keskikastissa.

Siirto Ferrarille kaudeksi 2010 vaati Räikkösen potkuja ja muhkeaa rahallista panostusta espanjalaisilta, mutta lopulta unelmaliitoksi tituleerattu siirto toteutui. ”Maailman paras kuljettaja maailman parhaassa tiimissä”, voiko näillä korteilla muuta kuin voittaa?

Voi. Viiden kauden jälkeen Alonson oli jälleen aika jättää työnantajansa ovet paukkuen, taskussaan vain pettymyksiä. Uusi koti löytyi McLarenilta, joka oli kuin toinen talli Alonson edellisvisiittiin verrattuna.

Vaan kuinka sitten kävikään?

Alonson jäljiltä Ferrari oli savuava raunio, mutta italialaistalli nousi upeasti osakilpailuvoittoihin kykeneväksi tiimiksi. Alonso? Muistamme oikein hyvin.

Historiaa peilaten ei siis kannattaisi yllättyä, jos Alonso jonkun epäonnistuneen kisan jälkeen nimensä vaikkapa Williams-sopimukseen rustaisi. Siinä vaiheessa kannattaa kuitenkin alkaa lyödä vetoa sen puolesta, että McLaren-Honda palaa voittajaksi.

Ja Alonso….no, olette varmaankin jo hoksanneet kaavan.