Oli aika, jolloin lähes jokainen suomalainen osasi nimetä ison liudan sinivalkoisia sorateiden sankareita. 1980-luvun huippuvuosina paikoin jopa formula ykkösten suosion maailmalla ohittanut laji eli suomalaisista rattisankareista, jotka ajoivat paitsi itsensä ja työnantajansa, myös kotimaansa maailmankartalle.

Moottoriurheilun lentävät suomalaiset nousivat ensimmäisen kerran maailmanmaiseeseen jo 1960-luvulla sellaisten pioneerien kuin Rauno Aaltosen, Timo Mäkisen ja Pauli Toivosen toimesta. Menestysperinteitä jatkanutta Hannu Mikkolaa pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista kuljettajista, eikä häntä seuranneen seuraavan aallon tarvinnut tulosvertailuissa saavutuksiaan hävetä. Markku Alen, Timo Salonen, Ari Vatanen, Henri Toivonen ja Juha Kankkunen olivat kaikki sarjan kärkitallien valintoja, kun hirmuisille B-ryhmän rallimonstereille etsittiin kesyttäjiä. Ja vaikka säännöt ja autot muuttuivat, tulokset eivät. Tommi Mäkinen ja Marcus Grönholm nousivat vielä maailman parhaimmiksi, eivätkä muun muassa Harri Rovanperä, Toni Gardemaister ja Mikko Hirvonenkaan ilman omia huippuhetkiään jääneet.

Viimeistään B-ryhmän myötä ralli sementoi asemansa myös suomalaisen urheilukulttuurin yhtenä tärkeimmistä kivijaloista. Ralli oli hiihdon ja yleisurheilun ohella se kansakunnallemme vuodesta ja kisoista toiseen kultaa ja kunniaa tuottanut kilpailumuoto.

Viimeistään B-ryhmän myötä ralli sementoi asemansa myös suomalaisen urheilukulttuurin yhtenä tärkeimmistä kivijaloista. Ralli oli hiihdon ja yleisurheilun ohella se kansakunnallemme vuodesta ja kisoista toiseen kultaa ja kunniaa tuottanut kilpailumuoto. Emme aristele korostaa urheiluhulluuttamme, mutta yksi voimakas mielenkiintoamme muovaama tekijä on myös menestys. Sille hurrataan, joka saavuttaa.

Huikeiden kausien ja nousukiidon jälkeen rallin MM-sarjan kehityssuuntaa on kuitenkin ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana surullista seurata. Laji on menettänyt asemaansa moottoriurheilun hierarkiassa moninaisista syistä. Yhden tallin ja kuljettajan dominointi, tehdastallien mielenkiinnon puute sekä nykypäivän yleisön ja osallistujien vaatimuksia haastavasti toteutettava kilpailumuoto on joutunut etsimään itseään. Aallonpohja koettiin muutama vuosi sitten, kun MM-arvon omaavalle sarjalle ei meinattu löytää millään edes organisaatiota pyörittämään toimintaa.

Viimeiset vuodet ralli on elänyt kuitenkin vahvaa nousukautta. Tehdastallit ovat palanneet takaisin, ja vaikka Volkswagen ralliteitä useamman kauden dominoikin, odottivat kaikki nyt voimaan astuvien radikaalien sääntömuutosten parantavan sarjan kilpailullisuutta. Volkswagenin yllätysvetäytyminen oli luonnollisesti takaisku, mutta parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa se saattaa kääntyä jopa koko sarjan eduksi.

Ja kaiken tämän odotuksia nostattavan kohinan keskellä suomalaiset ovat saamassa erittäin näkyvää roolia, kuin rallimaailman omana pienenä lahjana satavuotiasta itsenäisyyttään juhlivalle Suomelle. Tommi Mäkisen luotsaama Toyota hyökkää kauden kolmen suomalaiskuljettajan voimin, minkä lisäksi Teemu Sunisen tehdastallipaikka Fordeja ajattavalta M-Sportilta nostaa suomalaisedustuksen määrän sarjan huipulla peräti neljään. Se on saavutus, johon eivät pysty edes sellaiset autourheilun mahtimaat kuten Ranska ja Saksa.

Jari-Matti Latvalalla, Juho Hännisellä, Esapekka Lapilla ja Teemu Sunisella on erinomainen mahdollisuus nostaa laji takaisin sille kuuluvaan asemaan suomalaisen urheilun kartastolla.

Takavuosina suomalaiset napsivat kolmois- ja jopa neloisvoittoja, mutta nyt vastaavia suorituksia on realistisesti ajateltuna turha odottaa. Mutta Jari-Matti Latvalalla, Juho Hännisellä, Esapekka Lapilla ja Teemu Sunisella on erinomainen mahdollisuus nostaa laji takaisin sille kuuluvaan asemaan suomalaisen urheilun kartastolla.