Kaikki F1-fanit tuntevat James Huntin ja hänen maineensa. Kauden 1976 maailmanmestari tuli tunnetuksi ajotaitojensa lisäksi elämästään kilpa-auton ulkopuolella. Alkoholi, tupakka ja tiuhaan vaihtuvat naiset kuuluivat brittikuskin elämään hyvin tiiviisti hänen ajouransa aikana.

Nykypäivänä hänet yhdistetään aina Kimi Räikköseen. Kimin maine juhlijana oli varsinkin menneinä vuosina kova, joskin suomalainen on rauhoittunut nykyisin huomattavasti, eivätkä iltapäivälehdet pääse enää repostelemaan hänen yksityiselämällään.

Räikkönenkin on kuitenkin täysi kuoropoika verrattuna irlantilaiseen Eddie Irvineen.

Rymistelevä esiinmarssi

10. päivä marraskuuta 50 vuotta täyttänyt Edmund ”Eddie” Irvine tuli mukaan F1-sarjaan värikkäästi. Jo ensimmäisessä kilpailussaan 1993 hän ajoi pisteille, mutta otsikot hän varasti saatuaan turpaan legendaariselta Ayrton Sennalta.

Senna koki kierroksen perässä olleen Irvinen ajaneen vaarallisesti kisan johtajan edessä. Hän pidätteli Sennaa kierrostolkulla taistellessaan viimeisestä pistesijasta. Senna oli kieltämättä oikeassa, mutta Irvine vähätteli asiaa väittäen Sennan ajaneen vain liian hitaasti. Irvinen nenäkäs olemus sai brassimestarin näkemään punaista, ja lopputuloksena oli yksi F1-historian legendaarisimmista nyrkiniskuista.

Myöhemmin Sennalta kysyttiin, osuiko hän Irvineä päähän.

– Ei sillä nilviäisellä edes ole päätä, Senna puhisi.

Irvinen rymistelyt jatkuivat myös hänen uransa seuraavissa kisoissa. Kauden 1993 hän päätti ulosajoon. Seuraava kausi alkoi joukkokolarilla, jonka syylliseksi Irvine katsottiin. Hänelle tuomittiin tapauksesta kahden kilpailun mittainen ajokielto. Harva kuljettaja voi ”kehuskella” yhtä värikkäällä aloituksella.

Vuodet 1993-1995 koulivat Irvineä kuitenkin ammattimaiseksi F1-kuljettajaksi ja hän rauhoittuikin selvästi. Monelle hänen siirtonsa Ferrarille kaudeksi 1996 oli kuitenkin suuri yllätys.

Räikkösen kohtalo – median sylkykuppi

Rehellisyyden nimissä Irvineä ei hankittu talliin pelkästään ajotaitojensa vuoksi. Hän oli tärkeä osa Ferrarin uutta suunnitelmaa nostaa talli takaisin sarjan huipulle. Irvinen rooli oli kuitenkin olla aseenkantaja tallin ykkösnyrkille Michael Schumacherille.

Ferrarilla Irvine napsi palkintopallisijoituksia kiitettävään tahtiin, mutta voittotaistoon hänestä ei ensimmäisinä vuosinaan italialaistallissa ollut. Ferrari työskenteli täysin ”Schumin” mukaan, ja Irvine sai tulla toimeen niillä työkaluilla, mitkä Schumacher oli hyväksi todenut.

Irvine tiedosti itse roolinsa kakkoskuljettajana, eikä hän asiaa suuremmin protestoinut. Vaativa italialaismedia vaati irlantilaiselta kuitenkin enemmän. Ei suinkaan voittoja tai sellaisista taistelemisesta, vaan parempaa Schumacherin tukemista. Italialaiset katsoivat Irvinen olevan usein liian kaukana kärkikahinoista, jotta hän voisi todella auttaa Schumia. Irvine joutui samanlaiseen mankeliin kuin missä Räikkönen on tällä hetkellä.

Irvine paransikin otteitaan, ja vaikka kauteen 1999 lähdettäessä voittoja ei ollutkaan plakkariin kertynyt, oli hän noussut jatkuvaksi uhaksi muille talleille.

Ferrarilla surkuteltiin käsistä livennyttä mestaruutta edelliskaudella. 1999 talli olikin hyvin lähellä himoittua kuljettajien titteliä, mutta kaikkien yllätykseksi tavoittelija olikin Irvine.

Satutarina suli viime metreillä

Irvine yllätti kaikki ajamalla voittoon kauden avausosakilpailussa Australiassa. Monet iloitsivat Irvinen saaneen vihdoinkin palkinnon kovalle työlleen, mutta muistuttivat McLareneiden ja Schumacherin kärsineen epäonnesta. Minkään ei uskottu muuttuneen.

Heinäkuussa Silverstoneen saavuttaessa Irvine olikin jo Schumacherin ja Mika Häkkisen takana. Päiväjärjestys oli palautunut normaaliksi. Irvine toimisi tukijana Schumin mestaruuspyrkimyksille.

Sitten Schumacher rysäytti ulos ja katkaisi jalkansa. Ferrarilla oltiin sekasortoisessa tilassa. Lipsahtaako mestaruus jälleen vastustajille? Silloin Irvine ryhdistäytyi.

Kausi 1999 on yksi eriskummallisimmista sarjan historiassa. Mestaruutta tyrkytettiin usealle kuljettajalle, mutta kaikki kärkinimet saivat osansa epäonnesta ja virheistä. Irvine pystyi maksimoimaan tulokset niissä kisoissa, joissa pääviholliseksi noussut Häkkinen törmäsi ongelmiin. Vahva kesäkausi nosti Irvinen MM-sarjan kärkeen. Schumin tilalle palkattu Mika Salo tarjosi Irvinelle voiton Saksan GP:ssä. Tässä vaiheessa Irvine näytti olevan matkalla sensaatiomaiseen maailmanmestaruuteen.

Häkkinen ryhdistäytyi loppukaudesta, ja kausi päätettiin Japanin Suzukassa kutkuttavissa tunnelmissa. Irvine johti MM-sarjaa neljällä pisteellä ennen Häkkistä. Schumacher oli myös palannut sairaslomaltaan tukemaan tallikaveriaan, joten odotettavissa oli yksi kaikkien aikojen finaaleista.

Suzuka on aina ollut Irvinen lempirata, mutta kriittisimmällä hetkellä hänen hermonsa pettivät. Häkkinen ja hänen McLareninsa olivat rautaa sunnuntaisessa kisassa, ja Irvinen oli tyytyminen katkeraan kolmanteen sijaan lopputuloksissa. Suomalainen sai juhlia toista peräkkäistä titteliään Irvinen mestaruuden jäädessä lopulta kahden pisteen päähän.

Ison kissan loikka ei riittänyt

Vuosituhannen alussa Irvine siirtyi suurella melulla sarjaan liittyneen Jaguarin riveihin. Edellisenä vuonna upeasti esiintynyt Stewart-talli oli valjastettu ”kissapedoksi”, ja autojätti Fordin rahoituksella toimineen tallin piti pystyä tarjoamaan Irvinelle jälleen mahdollisuus taistella mestaruudesta.

Kaudesta tuli kuitenkin täysi katastrofi. Vain kahdesti koko kaudella Irvine saavutti pisteitä. Meno ei parantunut seuraavinakaan vuosina. Kärsimättömyys ja jatkuvat vaihdokset johtoportaassa eivät taanneet tallille työrauhaa. Kausilla 2000-2002 Irvine saavutti vaivaiset 18 MM-pistettä.

Tulokset radalla olivat ehkä surkeita, mutta Irvinen kantilta tällä ei ollut suurta merkitystä. Hän oli onnistunut neuvottelemaan itselleen sopimuksen taistellessaan mestaruudesta 1999, ja se näkyi tilinauhassa. Irvine oli yksi parhaiten palkatuimmista kuljettajista. MM-pisteelle hinta oli Jaguarin kannalta massiivinen.

Ärhäkäs bisnesmies

Ketään ei juurikaan yllättänyt, kun palkanalennuksesta kieltäytynyt Irvine jäi ilman jatkosopimusta kaudeksi 2003. Muista kuljettajista poiketen Irvine ei kuitenkaan halunnut tyydyttää ajonälkäänsä enää muissa sarjoissa. Hän ripusti ajohanskansa naulaan kerrasta.

Ajotaitojensa lisäksi Irvine on aina ollut myös hyvä käsittelemään rahaa. Hän oli tienannut mukavasti jo ennen F1-uransa alkua, ja hän pystyi kasvattamaan uralla kasaamastaan dollaripinosta vieläkin suuremman F1-uran päätyttyä.

Irvine on tienannut muun muassa kiinteistö- ja sijoituskaupoilla arvioiden mukaan satojen miljoonien eurojen omaisuuden. Irlantilainen on myös osannut laittaa rahaa palamaan. Hän omistaa veneitä, kalliita urheiluautoja ja kiinteistöjä ympäri maailman.

Irvine ei ole koskaan ollut hiljainen nurkkaan vetäytyjä. Hän osasi ottaa ilon irti elämästä jo F1-uransa aikana. Rankka juhliminen ja alkoholinhuuruiset illat kuuluivat hänen ohjelmaansa myös rankan kauden ollessa käynnissä. Irvine tunnetaan myös melkoisena naistenmiehenä. Hänellä oli aikoinaan vipinää jopa Pamela Andersonin kanssa.

Irvine oli todellinen väriläiskä F1-varikolla jo uransa aikana. Mediahuomiota hän kerää edelleen räväköillä lausunnoillaan. Lehdistö tietää saavansa irlantilaiselta aina sanottavaa, joka myy hyvin. ja Irvine tietää tämän.

Eddie Irvinen F1-ura lukuina:

GP:t: 146
Voitot: 4
Nop.Kierrokset: 1
MM-pisteet: 191

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale

Aiheet Artikkelit Formula 1 Historia Irvine Eddie Pääuutiset Galleria