Heikki Kovalaisella syntymäpäivät: ”F1-ura yhtä suurta vastatuuleen puskemista”

Tuntuu epäreilulta, että kuusi kokonaista kautta F1-ammattilaisena tai edes yksi osakilpailuvoitto eivät riitä nostamaan Heikki Kovalaisen mainetta sille tasolle, mille se kuuluisi.

Jos palaset olisivat loksahdelleet hieman eri tavalla paikoilleen, näyttäisivät Kovalaisen tilastot huomattavasti kauniimmilta. Valitettavasti hän ei kuitenkaan päässyt osoittamaan täydellistä lahjakkuuttaan. Kovalaisen F1-ura oli yhtä uskomatonta vastatuuleen puskemista.

Liian nopeasti huipulle?

Jo alussa viima kävi kovana vasten kasvoja. Uran aloittamisen kannalta tuskin Renault’a pahempaa paikkaa olisi voinut valikoitua. Edellisvuosien mestaritalli oli sekasorron tilassa täysin Kovalaisesta riippumattomista syistä. Kun pian kauden alettua kaikille valkeni, ettei auto ole enää muun kärjen tasolla, panikoitiin tallin sisällä. Kovalainen sai osakseen aiheetonta kritiikkiä, vaikka alkukankeuksista huolimatta hän paransi koko ajan suoritustasoaan. Kauden edetessä tallikaveri Giancarlo Fisichella jäi yhä selkeämmin Kovalaisen taakse, mutta tämä ei tallipäällikölle ja managerille Flavio Briatorelle riittänyt.

Jokainen voi itse kuvitella tilanteen omalle kohdalle. Teet hyvää työtä. Et ehkä loista, mutta et missään nimessä myöskään mokaa. Silti pomosi huutaa sinulle syyttäen sinua kaikesta. Kauanko sinä kestäisit?

Kovalaisen yllätyssiirrosta McLarenille iloittiin luonnollisesti. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä. McLarenin tasoinen talli ei varmasti romahtaisi, eikä tallin sisällä ollut tapana sortaa toista kuljettajaa toisen kustannuksella. Suomalaiset muistivat ”Rehti-Ronin” Mika Häkkisen ajoilta. Ron Dennis oli kieltäytynyt tallimääräyksistä Häkkisen ja David Coulthardin osalta ärsyttävyyksiin asti. Fernando Alonso oli ajanut itsensä ulos tallista juuri tästä syystä.

Vaan kun ei niin ei. McLarenilla kaikki se vasta tuntuikin vastustavan. Australiassa Kovalainen olisi taistellut vähintään kilpailun kakkossijasta, ehkä jopa voitosta, ilman turva-auton tulemista radalle. Tuolloin voimassa ollut typerä sääntö esti Kovalaisen varikolletulon, ja mies tippui lopulta sijalle viisi.

Malesiassa homma luisti, mutta sen jälkeen Kovalainen tuntui imevän koko ajan enemmän ja enemmän epäonnea itseensä. Talli ei tehnyt suomalaiskuskin elämää yhtään helpommaksi antamalla hänelle toistuvasti B-strategian, keskittyen täysin tallin toisen kuljettajan Lewis Hamiltonin kisatuloksen maksimoimiseen. Toisaalta Kovalainen ei osannut vaatia parempaa. Myöhemmin Kovalainen on useasti kertonut katuneensa lepsuuttaan.

Kerran tuuli kuitenkin tyyntyi. Syksyllä Unkarissa koitti Kovalaisen uran suurin päivä. Tuolloin onnetar vihdoinkin hymyili kovia kokeneelle suomussalmelaiselle. Ei Kovalainen ollut Unkarissa nopein ollut, mutta sillä ei ollut sinä päivänä väliä. Tulokset otetaan vasta ruutulipulta, ja sinne Kovalainen kiidätti McLareninsa ansaitusti ensimmäisenä.

Kauden 2009 päätteeksi suomalainen F1-tulevaisuus näytti hetken synkältä. Mitä oikein oli tapahtunut? Vielä hetki sitten sekä Kovalainen että Kimi Räikkönen istuivat kahden sarjan valovoimaisimman tallin kilpa-autojen rateissa. Nyt molempien tie oli käymässä kortistoon.

Kypsyminen liian myöhään

Räikkönen lähti, mutta Kovalainen jäi. Hän tarttui hukkuvan lailla Tony Fernandesin heittämään pelastusrenkaaseen. Lotus/Caterhamilla Kovalainen ajoikin ehkä uransa parhaat kierrokset, mutta valitettavasti se jäi suurelta yleisöltä huomaamatta.

Asiantuntijat arvostivat Kovalaisen yhdeksi kauden 2011 parhaimmaksi kuljettajaksi. Tämä siitä huolimatta, ettei hän saavuttanut tuolla(kaan) kaudella yhtään MM-pistettä. Kovalainen on itsekin myöntänyt oppineensa vasta tuolloin vaatimaan myös tallilta enemmän. Mitä jos tämä Kovalainen olisi saapunut McLarenille kaudella 2008?

Asiantuntijoiden kauniit sanat eivät kuitenkaan paljoa vaakakupissa paina, jos tuloksia ei synny. Kauniista lupauksista huolimatta Caterham ei vain ottanut kehittyäkseen. Kovalainen, joka olisi pariinkin otteeseen voinut hylätä nollapisteestä pystyyn laitetun projektin, halusi jatkaa uskollisena Fernandesille. Malesialaispohatta kiitti potkaisemalla suomalaisen tylysti pois turhakkeena.

Joku sentään muisti vielä puheet Kovalaisen kypsymisestä. Kun selkävaivainen Räikkönen jätti loppukauden 2013 väliin, kiinnitti Lotus (ei sama kuin aiemmin) Kovalaisen maanmiehensä paikkaajaksi.

Kovalainen palasi takaisin kilpailukykyisen kaluston rattiin. Joko nyt hän näyttäisi kaikille?

Ei näyttänyt.

Miksi Kovalainen sitten floppasi? Syitä on monia, sekä autossa että kuljettajassa. Vaikka selittelyille on aina sijaa, tiesivät kaikki, että Kovalaisen aika kuninkuusluokassa on nyt tullut päätökseensä.

Kovalainen kantoi uransa aikana lempinimeä ”Niceguy”. Ehkä se kuvasikin häntä osuvasti. Hän oli oman aikansa Johnny Herbert. Lahjakas ja rutinoitunut F1-ruudukon täyttäjä, mutta se viimeinen silaus, mitä huipulle vaatimiseksi tarvitaan, puuttui.

Ei Kovalaisen silti uraansa hävetä tarvitse. GP-voitto on aina osoitus taitavuudesta ja ammattimaisuudesta. Kovalaiselle jos kelle suo jokaisen eteen osuvan onnen hetken.

Heikki Kovalaisen F1-ura tilastoina:

GP:t: 111
Voitot: 1
Paalut: 1
Nop.Kierrokset: 2
MM-pisteet: 105

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale