SuomiF1-sivuston kausiennakko saavuttaa ensimmäisen suomalaistallin, kun analysoitavaksi pääsee Ferrari. Talli on parantanut suorituskykyään huomattavasti viime vuodesta.

”Kuin superpallo”. Näillä sanoilla kuvailtiin Kimi Räikkösen kautta Ruutulippu-kirjassa vuonna 2004. Termillä tarkoitettiin Räikkösen kahta edelliskautta: huipulta pohjalle, ja vauhdilla ylös.

Samat merkit ovat nähtävissä myös tällä hetkellä. Kausi 2013 sujui Räikköseltä erinomaisesti, viime kauden ollessa puolestaan Räikkösen uran huonoin. Suunta on kuitenkin ylöspäin. Luotisuoraan.

Ferrarille talvitestit ovat olleet jättimäinen harppaus eteenpäin. Katastrofaalinen viime kausi tuntuu olevan enää vain paha muisto, sen verran valoisalta Korskean orhin meno testeissä näytti.

Suurin parannus on tapahtunut voimayksikössä, joka on selkeästi edellisvuotista tehokkaampi. Ferrari teki viime kaudella muutamia pahoja suunnitteluvirheitä ja maksoi niistä kalliisti surkeana räpellyksenä. Parantunut suorituskyky näkyy myös suoraan tallin ilmapiirissä. Tuntuu kuin laulun sanat ”myrskyn jälkeen on poutasää” ovat toteutuneet Ferrarin tapauksessa.

Jos ei itse myrsky, niin ainakin aikamoinen sadepilvi Maranellosta kun täksi kaudeksi poistui. Fernando Alonso saattaa hyvinkin olla kokonaisuutena koko F1-sirkuksen paras kuljettaja, mutta ihmisjohtaminen ei ole hänen vahvuutensa. Alonso ei lähtenyt Ferrarilta ovet paukkuen, mutta vähintäänkin keskisormet pystyssä. Julkinen raivoaminen vaihtui tukahdetettuun vihaan ja huonosti kätkettyihin sarkastisiin piikkeihin mediassa. Alonson lähtö tallista saattoi olla parasta, mitä kummalekkaan on tapahtunut vuosiin.

Sebastian Vettelillä on paljon todistettavaa. Koko uransa Red Bullilla (Toro Rosso samaa lafkaa) erityiskohtelua nauttinut saksalainen on uuden haasteen edessä. Hänen täytyy kyetä lyömään hyvä ystävänsä ja uusi tallikaverinsa Räikkönen, tai hänen maineensa kärsii. Toisaalta sama pätee Räikköseen. Samanlaista selkäsaunaa kuin Alonsoa vastaan Kimillä ei ole varaa ottaa. Mutta onneksi tänä vuonna moisesta ei pitäisi olla huolta. Sen verran hyvin uusi Ferrari Räikkösenkin ajotyylille sopii.

Tämä maa ei ole vielä Kimiä hylännyt. Viime kausi tuotti kaikille Jäämiehen faneille suurta tuskaa. Mutta Kimi, ja Ferrari, ovat valmiita tuottamaan faneilleen monia ilonhetkiä tulevalla kaudella.

Minä uskon, että saamme kuunnella Maamme-laulua tänä vuonna Räikkösen toimesta.

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale

***

Ferrarilla alkavalla kaudella mielenkiintoista ei ole ehkä niinkään se, kumpi voittaa, vaan se, kumpi häviää. Sekä Kimi Räikkönen että Sebastian Vettel aloittavat kauden poikkeuksellisen vaikea kampanja taustallaan. Molemmilla on paljon todistettavaa ja kumpi sitten sarjataulukossa taakse jääkin – erityisesti jos ero on suuri – tulee saamaan siitä pysyvän leiman.

Räikkösen luonnollinen lahjakkuus, jolla hän nousi formula ykkösiin muutaman Formula Renault -kisan pohjalta, on kiistämätöntä, mutta suomalaisen urasta tulee jäämään kaiken kaikkian vahvasti täyttämättömän potentiaalin maku. Siihen on vaikuttanut kenties F1-standardeilla vähäinen sitoutuminen lajiin sekä kahden vuoden tauko keskellä uransa huippua – kaikkine heijastevaikutuksineen. Mikäli Räikkönen Vettelille häviää, on tämä jo viides tallikaveri, jonka taakse suomalainen on sarjataulukossa jäänyt kauden lopuksi. Luku on melkoinen sen valossa, että Räikkösellä on ollut vain seitsemän tallikaveria. Kahdeksan, jos Pedro de la Rosa lasketaan mukaan.

Vettelin uraa puolestaan on varjostanut pitkään se näkemys, että hän on voittanut mestaruuksia autoilla, joilla ei voinut hävitä kuin tallikaverilleen. Olen itsekin kuulunut näihin epäilijöihin, joskin on myönnettävä, että kauden 2013 Vettel-shown jälkeen asiaa piti jo miettiä tarkemmin. Olen aina ollut sitä mieltä, että Lewis Hamilton tai Fernando Alonso – mahdollisesti myös Räikkönen – olisi RB5-johdannaisilla voittanut neljän sijasta viisi maailmanmestaruutta. Selvä tappio Daniel Ricciardolle oli myrkkyä Vettelin maineelle; moni ihminen pääsi viime kaudella toistelemaan, ”mitäs minä sanoin”.

Nähdäkseni yksi selkeä ero Räikkösen ja Vettelin välillä kuitenkin viime kaudella oli: saksalaisen aika-ajovarmuus ei ollut aiemmista kausista täysin kadonnut. Hän itse asiassa pystyi vastaamaan Ricciardon lauantaivauhtiin erittäin siedettävästi. Räikkönen puolestaan – syystä tai toisesta – jäi täysin Alonson jalkoihin. Tämän odotan olevan ratkaiseva ero Vettelin ja Räikkösen välillä tälläkin kaudella. Toinen on erittäin varma aika-ajosuorittaja, toinen ei (paluunsa jälkeen) niinkään.

Kisoissa molemmilla on samankaltaiset vahvuudet: ajaminen on rauhallisen virheetöntä, voittoja ei haeta ensimmäisessä mutkassa ja renkaiden hallinta on parhaimmillaan maagista. Molemmat ovat erittäin kisataitoisia kuljettajia; nopeitakin auton toimiessa. Kaikki merkit viittavat myös siihen, että auto on merkittävästi parempi kuin viime vuonna. Tällä voi olla Räikkösen suoritukseen hyvinkin dramaattinen vaikutus, sillä viime vuonna hän näytti ajoittain suorastaan kömpelöltä radalla.

Odotan Räikkösen pystyvän kisoissa samankaltaiseen vauhtiin Vettelin kanssa, mutta ennakoin viimeksi mainitun tyypillisesti – jopa säännönmukaisesti – aloittavan paremmasta ruudusta. Oman tallikaverin ohittaminen kisassa ei ole helppoa ja tämän odotan myös ratkaisevan kamppailun sarjataulukossa Vettelin eduksi.

Entä tuleeko Räikkönen voittamaan kisoja? Ei, mutta tulee olemaan kolme tai neljä kertaa palkinnoilla.

Olli Kuitunen