Mercedeksellä ei ole ollut viime vuosina tarvetta tallimääräyksille, koska tiimi on ollut täysin dominoiva, eikä sillä ole ollut minkäänlaista uhkaa.

Tämänkin kauden alla jaksettiin tolkuttaa, että Valtteri Bottas ja Lewis Hamilton saavat kilpailla täysin reilusti keskenään läpi kauden. Meni kaksi ja puoli kilpailua, kun Mercedeksen politiikka muuttui.

Syynä oli Ferrarin Sebastian Vettel, joka johtaa MM-sarjaa seitsemän pistettä Lewis Hamiltonin edellä. Ensi kertaa neljään vuoteen joku laittaa Mercedeksen ahtaalle. On helppo esittää hyvää ja solidaarista niin kauan kuin on täysin ylivoimainen. Kyse on sama kuin siitä, kun rikas ihminen sanoo, ettei rahalla ole mitään merkitystä. Jos häneltä otetaan ne pois, tilanne muuttuu oleellisesti. Tulee paniikki, ja ihminen ymmärtää rahan oikean arvon. Juuri niin Mercedekselle on nyt käynyt. Heiltä on viety ”rahat”.

Tallipäällikkö Toto Wolff toki vakuutteli edelleen, ettei mitään ykkös- ja kakkoskuski asetelmaa haluta tiimiin, mutta hiukan epäilen.
Mercedes haluaa voittaa. Hamilton on jo nyt 23 pistettä Valtteri Bottaksen edellä. Jos Bottas ei saa pian kurottua kaulaa kiinni, hänestä tulee valitettavasti kakkoskuski. Kuten kesken Bahrainin kilpailun. Tosin se oli järkipäätös, koska Bottaksella oli ongelmia autossaan, eikä hän pystynyt silminnähden ajamaan Vetteliä kiinni.

Tilanne on tavallaan hiukan tragikoominen. Tekopyhällä Mercedeksellä on ollut viime vuodet varaa esittää tasapuolista, eikä se ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. He ovat puheillaan nostaneet itsensä jalustalle, muita moraalisesti korkeammalle. Mutta pienenkin hädän hetkellä kelkka on kääntynyt uskomattoman nopeasti.

Ei voi kuin toivoa, että Wolffin sanat siitä, että Mercedes tekee näitä ratkaisuja ainoastaan silloin, jos toisen autossa on selkeästi vikaa, pitävät paikkansa. En usko siihen, valitettavasti. Jos Valtteri Bottas jää yhä enemmän kärkikaksikosta, on selvää, että Lewis Hamilton tulee ohittamaan hänet kauden aikana vielä todella monta kertaa ihmeen helposti.

Se siitä solidaarisesta ja maailmoja syleilevästä tasapuolisuudesta.

Lauri Hollo