Kommentti: Ohitustenpuutteesta valittaneita vastapalloon, muistakaa Kimi Räikkösen ihmesuoritus: ”Eivät asiat olleet ennen paremmin, meidät opetettiin liian hyvälle”

Ohitukset olivat eilisessä Australian GP:ssä kortilla, eivätkä uudistuneet autot anna juuri toivoa paremmasta. Osa faneista hämmentyi ja jopa raivoistui: sarjan piti olla jännittävämpi kuin aikoihin!

Aerodynaamisen pidon kasvattaminen, leveämmät autot ja kestävämmät renkaat vaikuttavat kaikki siihen, ettei sijoitustaisteluita tahdo radalla syntyä.

Oliko eilinen sitten jotain ennenkuulumatonta? Ei todellakaan. Meidät opetettiin vain viime vuosina liian hyvälle.

Valhe, emävalhe, tilasto. Ne paljastavat ohitusmäärien kasvaneen räjähdysmäisesti vuonna 2011. Tuolloin sarjassa nähtiin kaksi uudistusta. Sarjan rengastoimittaja vaihtui Bridgestonesta Pirelliksi. Lisäksi esiteltiin avattava takasiipi DRS.

Nämä näkyivät. Nopeammat autot suorastaan lensivät edellä ajaneista ohitse pitkillä suorilla saadessaan takasiipensä auki. Suurempi ”syypää” ohituskimaraan oli kuitenkin Pirelli, jonka kumien suorituskyvyssä tuppasi tapahtumaan romahdus tietyn pisteen jälkeen. Pidon kanssa tuskailleesta oli helppo hakea ohitus myös ilman DRS:n suomaa apua, jos ei malttanut odottaaa seuraavalle suoralle asti.

2011 ohituksia nähtiin keskimäärin per kilpailu hurjat 60,63 kappaletta. Lisäksi kaudella tehtiin yhden kauden ennätys: 1152 ohitusta.

Viime vuonna keskimääräinen lukema oli vielä mukavat 49,05. Lisäksi viime vuonna nähtiin kaikkien aikojen ohituskarkelot, kun Kiinan GP:ssä sijoituksia vaihdeltiin massiiviset 161 kertaa.

Kun nykyisiä uusia autoja koskevia sääntöjä lähettiin kehittämään, oli toiveissa viedä niitä suorituskyvyltään lähemmäksi 2000-luvun puoliväliä.

Kun nykyisiä uusia autoja koskevia sääntöjä lähdettiin kehittämään, oli toiveissa viedä niitä suorituskyvyltään lähemmäksi 2000-luvun puolivälin kilpureita. Tuolloisia F1-masiinoita muistellaan edelleen kaiholla. Oli V10-moottoreita, hurjia mutkanopeuksia ja rättiväsyneitä kuljettajia kilpailun jälkeen. Toisin sanoen vanhaa kunnon ”racingia”.

Mutta ei ohituksia.

2004 ohituksia per GP nähtiin 15,39. Seuraavana vuonna vaivaiset 10,74. Kausien 2000-2009 korkein lukema oli kausi 2003, jolloin sijoituksia vaihdeltiin keskimäärin 18,94 kertaa.

Poikkeuksen vuosikymmeneen muodosta 2010, jolloin keskimääräiset ohitusmäärät nousivat lukemaan 28,79. Syy määrälliseen nousuun oli selvä, välitankkauksen kieltäminen.

Vertailun vuoksi: viimeksi yhtä korkeissa lukemissa oltiin oltu 1991 (30,94), jolloin ei myöskään tankattu. Välitankkausvuodet 1994-2009 eivät ohitusmäärällisesti mitattuna kummoisia kausia olleet.

Tuolle ajanjaksolle muodostui pari ohitusten ystäville tylsää kilpailua. Monacon GP:ssä 2003, USA:n GP:ssä 2005 ja Valencian GP:ssä 2009 ei kilpailussa nähty radallakaan yhtäkään kilvanajon yhteydessä suoritettua ohitusta. Yhden ohituksen kisoja olivat puolestaan esimerkiksi Monacon GP vuosimallia 1998, Japanin GP kaudella 2002 ja San Marinon kilpailu vuodelta 2006.

Ohitukset olivat kortilla, mutta se ei suinkaan tarkoittanut, etteikö tuolla aikakaudella ajettu ikimuistoisia ja jännittäviä kilpailuja.

2006 San Marinon GP muistetaan Fernando Alonson ja Michael Schumacherin välisestä superjännittävästä lopputaistosta. Vaikka ohitusta ei syntynyt, oli jokainen F1-fani liekeissä kahden F1-titaanin keskinäisestä peitsienkalisuttelusta.

Vielä yksi esimerkki. Mikä teki Kimi Räikkösen uran hienoimmasta ajosta niin erityisen? Se, että hän uskalsi ohittaa.

Jos Räikkösellä olisi ollut käytettävissään DRS ja rengasetu, ei hänen Suzukan kauden 2005 upeaa viimeisen kierroksen ohitusta juuri muisteltaisi. Nyt se on yksi F1-sarjan ikuisista klassikoista.

Ohitukset kuuluvat lajiin, mutta viime vuodet opettivat meidät liian hyvälle. Ei nopeamman auton tarvitse päästä edelle vain nappia painamalla, tässä tapauksessa kirjaimellisesti. Ohitus täytyy ansaita olemalla radalla edellä ajavaa etevämpi.

Myönnän, on uusissa säännöissä ongelmansa. Ne ovat palauttaneet takavuosien kirouksen takaisin lajiin. Edellä ajavaa on jälleen vaikea seurata ilmavirtausten takia. Renkaatkin voisivat olla astetta kuluvammat, sillä ei kaikista pehmeimmänkin rengasseoksen tule kestää ongelmitta kymmenien kierroksien rääkkiä. Viilattavaa riittää.

Otan mielummin yhden klassikko-ohituksen kuin tusinan DRS-siirtymiä.

Eilisessä kolumnissani en saanut purettua ulos suurinta ahdistustani: Otan mielummin yhden klassikko-ohituksen kuin tusinan DRS-siirtymiä.