Viime viikonloppu ajettiin sekä F1:n että MotoGP:n kauden avausosakilpailut. Kilpailuissa oli eroa kuin suomalaisella ja brasilialaisella jalkapalloilijalla.

Ja F1 ei ollut se brasilialaistähti, vaan suomalainen sarjajyrä, jonka jalasta pallo lipeää aina ratkaisevalla hetkellä. Melbournen kaksituntinen ”spektaakkeli” sisälsi kokonaista viisi ohitusta, kaksi niistä taisi tehdä viimeisestä ruudusta lähtenyt Williamsin Lance Stroll heti avauskierroksella.

Startin jännityksen jälkeen ajeltiin selvillä etäisyyksillä kisa loppuun. Varikkotaktiikka ratkaisi voiton Ferrarille. Olisi suorastaan rienausta puhua kovasta kilvanajosta. Valtteri Bottas toki ajoi lopussa kiinni Mercedeksen tallikaverinsa Lewis Hamiltonin, mutta Bottas myönsi itsekin, että ohittaakseen hänen olisi pitänyt pystyä ajamaan kaksi sekuntia kovempia kierrosaikoja kuin Hamilton. Kommentti osoittaa karulla tavalla, missä F1 tällä hetkellä menee. Ketä lämmittää nopeammat ja näyttävämmät autot, jos kunnon kilpailua ei synny?

Katsotaan nyt pari seuraavaa kilpailua vielä, ennen kuin julistetaan kausi 2017 historian tylsimmäksi; jos niin on, se on iso sääli, kun suomalaisasetelmat ovat niin herkulliset. Ei tuollaista jonoajelua jaksa kukaan katsoa.

[nosto tasoitus=”oikea”]Otetaanpa hypoteettinen tilanne, että meillä olisi MotoGP:ssä omat bottaksemme ja räikkösemme. Siis kaksi kuskia, jotka ajaisivat huippukalustolla kärkipäässä. Väitän, että menestyshullua kansaamme ei sen jälkeen enää F1 juuri kiinnostaisi, vaan katseet kääntyisivät ratamoottoripyöräilyyn.[/nosto]

MotoGP-avaus Losailissa oli huikeaa katsottavaa. Noin 40-minuuttisessa kilpailussa ohiteltiin vähän väliä ja sijoitukset vaihtuivat kärjessäkin koko ajan. Kolmen kärki tuli maaliin alle kahden sekunnin sisällä. Kärkitaistelussa oli pitkään 5-7 kuljettajaa.

Kauden sensaatio, Yamahan nuori Maverick Vinales ja Ducatin Andrea Dovizioso vaihtelivat kärkipaikalla moneen kertaan, vielä viimeisilläkin kierroksilla kaverit ohittelivat toisiaan vähän väliä. Vanha mestari Valentino Rossi ohitti puolestaan hallitsevan maailmanmestarin Marc Marquezin, ja uhitteli jopa kärkikaksikkoa. Mikä huima näytelmä se olikaan!

Vinales on kuin Bottas, uusi tulokas absoluuttisessa huipputiimissä, Rossi kuin Räikkönen, vanha mestari, jolla on ollut hiukan vaikeaa, mutta joka näyttää edelleen olevansa huippuluokan kuljettaja, kun lähtövalot vaihtuvat vihreäksi.

Olisi orgastista, jos meillä olisi edes yksi huippukuljettaja MotoGP:ssä. Harmi, ettei Mika Kallion ura edennyt aivan niissä askelmerkeissä, mitä hän oli itselleen piirtänyt. Kallio ajaa pari kilpailua KTM:llä villillä kortilla tällä kaudella, mutta tiimi on niin kehno, ettei kärkikahinoihin ole asiaa.

F1:llä olisi paljon oppimista MotoGP:stä. Sääntöjen viilaaminen tuntuu vain olevan kovin pitkä ja kivulias prosessi – isoimmat tiimit eivät halua voimasuhteiden tasoittuvan, ja niiden sana on painava. Monella osapuolella on omat intressinsä, joten sääntöjen muuttaminen vaatii valtavaa vääntöä. Ja juuri hiljattain FIA:n presidentti Jean Todt kertoi, ettei F1:ssä ole hänen mielestään mitään vikaa tällä hetkellä. Ei hyvä pohja lajin kehittämiselle, ei ollenkaan.

Pitkä on tie, että F1 saadaan oikeasti tasaiseksi ja jännittäväksi kilpasarjaksi – jos sitä nyt koskaan enää tulee edes tapahtumaan.

Lauri Hollo