Tunnelmat Renault’lla vuosien 2006 ja 2016 välillä eivät olisi voineet olla juuri erilaisemmat. Ensiksi mainitulla Fernando Alonso johdatti tallin toiseen perättäiseen tuplamaailmanmestaruuteen, jälkimmäisellä se sai olla tyytyväinen, mikäli se ei jäänyt aika-ajojen viimeiseksi.

Noiden kymmenen vuoden aikana tallin päämajana toimivaa Enstonen tehdasta kohtasi myrsky jos toinen. Alonson lähdettyä kauden 2006 päätteeksi suorituskyky romahti, eikä talli pystynyt enää kääntämään kurssia. Crashgate oli viimeinen pisara automerkille, menestystä muninut kultahanhi oli aika päästää omille teilleen.

Nimi vaihtui Lotukseksi, mutta todellisuudessa muutos oli vain ulkoinen. Seurasi pari ilon vuotta, kun Kimi Räikkönen repi James Allisonin taidokkaasti autoista irti kaiken ja vähän ylikin. Rahakirstun pohjan näkyessä sekä Räikkönen että Allison nostivat kuitenkin kytkintä. Lotus kynti vielä pari kautta syvällä suossa, mutta vääjäämätön loppu näytti häämöttävän-

Sitten Renault palasi heittäen pelastusrenkaan tallin työntekijöille. Olisi kuitenkin väärin sanoa pelastuksen tulleen kreivin aikaan, sillä se tapahtui auttamatta liian myöhään. Musteet saatiin paperille vasta joulukuussa 2015, Renault’n aikailtua useamman kuukauden päivänselvää ostotarjoustaan.

Talli sai maksaa aikailustaan kalliisti. Viime vuoden kilpuri oli suoraa seurausta siitä, millaista jälkeä syntyy, kun resurssit tulevan auton kehitystyössä loppuvat. Täysi romukasa.

Hankittuaan tallin jälleen omistukseensa kiirehti projektia vetävä Cyril Abiteboul välittömästi linjaamaan tallin tulevaisuudentavoitteet. Vuosi 2016 menisi vain selviytyessä ja takaisin sarjan tavoille oppimisessa, samalla kun kulisseissa talli teki kaikkensa palauttaakseen trikolorin takaisin korkeimmalle korokkeelle mahdollisimman nopeasti.

Hankittuaan tallin jälleen omistukseensa kiirehti projektia vetävä Cyril Abiteboul välittömästi linjaamaan tallin tulevaisuudentavoitteet. Vuosi 2016 menisi vain selviytyessä ja takaisin sarjan tavoille oppimisessa, samalla kun kulisseissa talli teki kaikkensa palauttaakseen trikolorin takaisin korkeimmalle korokkeelle mahdollisimman nopeasti. Henkilökuntaa ja infrastruktuuria vahvistettiin vastaamaan huipputason kilpatallin vaatimuksia.

Suunta on ehdottomasti oikea, ja tallin voidaankin katsoa rakentaneen suht vankan kivijalan. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää, ennen kuin tallilla on syytä viettää harjakaisia.

Fasiliteetit kalpenevat edelleen esimerkiksi Mercedekselle ja Red Bullille. Myös henkilökuntaa on edelleen vähän kärkitalleihin verrattuna.

Lisäksi Renault’lla on kaksi johtajakeskeistä ongelmaa. Toinen on se, ettei se ole pystynyt houkuttelemaan A-luokan kovia nimiä taustajoukkoihinsa. Se kertoo siitä, että kivikovat ammattilaiset osoittavat edelleen epäilyksensä projektia kohtaan.

Samaan aikaan tallilla on kuitenkin myös ongelmana liian monen johtajan ja pomon pitäminen mukana projektissa. Abiteboul kävi kulisseissa tiukkaa sotaa Frederic Vasseurin kanssa, ja lopulta jälkimmäinen savustettiin ulos tallista. Mukana on kuitenkin yhä liuta nimiä, jotka ovat valmiina korostamaan rooliaan tallin menestyksen hetkillä, mutta jotka voivat tallin epäonnistuttua aina väistää vastuutaan kertomalla vastuualueen kuuluneen jollekin toiselle.