Selostaja Matti Kyllösen hurmokselliset sanat ovat syöpyneet jokaisen suomalaisen F1-fanin mieliin.

”Liput salkoon! Nyt saa tuuletaa! Nyt saa tuulettaa! Mika on maailmanmestari!”

Nuo sanat lausuttiin päivälleen 18 vuotta sitten. McLarenin Mika Häkkisen ja Ferrarin Michael Schumacherin jännittävä, koko kauden kestänyt tuolileikki siitä kaikista himotuimmasta tittelistä tulisi ratkeamaan viimeisessä näytöksessään.

Voimasuhteet olivat vaihdelleet kauden aikana useaan otteeseen. Alkukaudesta McLaren ja Häkkinen näyttivät painavan muilta maisemaan teknisen ylivertaisuuden ja suomalaisen ällistyttävien ajosuoritusten ansiosta. Kauden edetessä Ferrari sai kuitenkin juonen päästä paremmin kiinni, ja Schumacher napsi keskikaudella voittoja Häkkisen takellellessa. Monet puhuivat jo Häkkisen tyrineen mahdollisuutensa, mutta kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa suomalainen otti upean niskalenkin saksalaisesta tämän kotiradalla. Häkkinen oli tyylipuhtaasti parempi, ja tällä oli henkisessä sodankäynnissä todella suuri merkitys. Samalla Häkkinen matkasi kauden viimeiseen osakilpailuun neljän pisteen etumatkan turvin. Pelin henki tulisi kuitenkin olemaan selvä. Viimeisen kilpailun voittaja olisi maailmanmestari.

Aika-ajoissa titaanien taistelu päättyi Schumacherin niukkaan voittoon ja paalupaikkaan. Mitään ei ollut kuitenkaan vielä ratkennut. Paineet kasvoivat starttihetken lähestyessä. Rehtiyden merkiksi eturivin sankarit paiskasivat vielä kättä toisilleen vain hetkeä ennen lähtövalojen sammumista.

Ensimmäinen startti meni uusiksi Prost-tallin Jarno Trullin sammutettua autonsa lähtöruudukkoon. Autot lähetettiin uudelle lämmittelykierroksella valmistautumaan uusintastarttiin.

Sitten tapahtui jotain dramaattista. Paalumies Schumacher nosti kätensä ylös viitaten hänen autonsa sammuneen.

Mitä oikein tapahtui? Pettivätkö Schumacherin hermot, vai oliko autoon iskenyt tekninen vika pahimmalla mahdollisella hetkellä? Oli syynä sitten mikä tahansa, oli lopputulos sama. Schumacher passitettiin viimeiseen lähtöruutuun. Saksalaisen MM-unelmat kokivat juuri kovan kolauksen.

Uskomatonta! Mitä oikein tapahtui? Pettivätkö Schumacherin hermot, vai oliko autoon iskenyt tekninen vika pahimmalla mahdollisella hetkellä? Oli syynä sitten mikä tahansa, oli lopputulos sama. Schumacher passitettiin viimeiseen lähtöruutuun. Saksalaisen MM-unelmat kokivat juuri kovan kolauksen.

Mitään ei oltu kuitenkaan vielä ratkaistu. Schumacher pystyisi varmasti taistelemaan itsensä takaisin kärkisijoille, ja Häkkisellekin voisi kisassa sattua mitä tahansa. Mestaruuskamppailun luonne muuttui, mutta säilyi edelleen.

Hitaasti, mutta varmasti Schumacher nousuaan tekikin. Kierroksen 31 alkaessa hän oli jo kolmantena. Sitten se oli kuitenkin ohitse.

Schumacher osui ensimmäisten joukossa paikalle Tyrrelin Toranosuke Takagin ja Minardin Esteban Tueron kolaripaikalle. Kenties saksalainen ajoi hiilikuidunpalasten ylitse sen verran rajusti, että pääsuoran lopussa hänen oikea takarenkaansa räjähti näyttävästi. Schumacher tiesi pelinsä tulleen päätökseen, ja hän parkkeerasi Ferrarinsa radan varteen lyötynä miehenä.

Häkkinen oli jo tässä vaiheessa maailmanmestari, mutta viileä suomalainen halusi päättää kauden sarjan selkeänä hallitsijana. Sen hän toteuttikin ajamalla ruutulipulle selkeänä ykkösenä. Mika Häkkinen lunasti vihdoin, vuosien epäonnen ja pettymysten jälkeen sen, mihin kaikki tiesivät hänen olevan kykynevä. Hän oli maailman paras F1-kilpakuljettaja vuonna 1998.