Jaguarin F1-tarina – muistatko ”Ison Kissan” F1-sekoilun? Surkea johtaminen tuhosi koko projektin

Kolme kertaa upealla ajourallaan F1-maailmanmestaruuden voittanut sir Jackie Stewart haistoi tilaisuutensa koittaneen. F1-legenda oli nostanut omaa nimeään kantaneen F1-tallin kolmessa kaudessa tyhjästä mukaan kärkikahinoihin, mutta vuosikymmeniä varikon hektisiä tunnelmia aistinut kokenut konkari tiesi muutosten tuulten puhaltavan voimakkaina.

Kun Stewart Grand Prix’n taustapiruna ja rahoittajana toiminut autojätti Ford halusi ostaa tallin kokonaan itselleen, ei skotti paljoa vastustellut. Hänen täytyi tiedää, mitä tuleman piti.

F1-sarja oli elänyt koko 1990-luvun hurjia kasvun vuosia. GP-sirkuksen televisiointi oli ottanut suuria harppauksia eteenpäin, minkä lisäksi radalla ja kulisseissa riitti medialle mässäiltävää enemmän kuin kenties koskaan. F1 seilasi hurjassa myötätuulessa muuallakin kuin vain Mika Häkkisen nimeen vannovassa Suomessakin.

Kasvanut huomio kiinnosti myös suuria kaupallisia toimijoita. Ei vaatinut kummoistakaan taloudellisen alan loppututkintoa päätelläkseen, että F1 olisi brändille kuin brändille eräs kustannustehokkaimmista tavoista saada laajaa kansainvälistä huomiota. Parasta näkyvyyttä saisi voittamalla, ja tallien budjetit kasvoivat muutamassa kaudessa moninkertaisiksi. Lisäraha pistettiin autojen kehitystyöhön, tuohon kuuluisaan pohjattomaan kaivoon, joka ei tule koskaan täyttymään.

Stewartilla tilanne aavistettiin. Ford oli satsannut talliin kymmeniä miljoonia, ja vihdoin kaudella 1999 talli alkoi lunastaa lupauksiaan. Sir Stewart kuitenkin tiesi, ettei tallin infrastruktuurilla pystynyt kilpailemaan pidemmän päälle suurempien tallien kanssa. Detroitissa, jossa Fordin pääkonttori sijaitsi, asiasta oltiin kuitenkin armeliaan epätietoisia. Taalat vaihtoivat omistajaa, ja niin Stewart GP poistui F1-näyttämöiltä uuden vuosituhannen sarastaessa. Estradi oli nyt vapaa Jaguarille, Fordin omistamalle perinteikkäälle brittibrändille, josta haluttiin tehdä saarivaltakunnan oma versio Ferrarista.

Jaguar teki saman virheen kuin BAR vain vuotta aiemmin. Edellisvuoden menestyksen sokaisemana se lähti rummuttamaan oman menestyksensä puolesta. Puhuttiin maailmanmestaruudesta jo ensimmäisellä kaudella. Jos jo yksityistalli-Stewart oli ollut kilpailukykyinen, niin mihin pystyisikään lähes rajattomilla resursseilla varustettu ”Iso Kissa”?

Jaguarin F1-hankkeen puuhamiehet olivat kuin malttamattomia puutarhureita, jotka repivät viiden minuutin välein istuttamansa taimenen irti maasta katsoakseen, oliko se jo alkanut juurtumaan.

Korttitalo luhistui jo ensimmäisen kauden edetessä. Talli oli johtoporrastaan myöten sekasorron vallassa. Sieltä kumpusivat myös tallin ongelmat, jotka estivät menestyksen koko surkean F1-taaperuuksen aikana. Pomoporras oli aivan liian hierarkkinen, ja ylin päätäntävalta F1-tallin toiminnasta tapahtui Detroitista käsin osakeyhtiön hallituksessa. Tallin pääinsinöörinä 2000 toiminut Gary Anderson on myöhemmin paljastanut, kuinka hän suunnittelijatiimeineen keksi jo alkukaudesta parannuskeinon yhteen auton suurimmista akilleen kantapäistä. Johtoportaan lupa tehdä tarvittavat muutokset autoon antoi kuitenkin odottaa itseään, eikä turhautunut suunnittelijavelho voinut kuin katsoa voimattomana saman vian pilaavan kisan toisensa jälkeen. Kun lupa uuden osan kehittämiseen lopulta saatiin, parani auton vauhti ja luotettavuus kertaheitolla. F1-maailmassa aikaa odotteluun ei kuitenkaan ole sekuntiakaan.

Jaguarin F1-hankkeen puuhamiehet olivat kuin malttamattomia puutarhureita, jotka repivät viiden minuutin välein istuttamansa taimenen irti maasta katsoakseen, oliko se jo alkanut juurtumaan.

Puutarhurit myös vaihtuivat tiheään tahtiin. Kaudella 2001 puikkoihin nimettiin hyvää jälkeä Amerikan kilpasarjoissa tehnyt Bobby Rahal. Jostain kumman syystä vain muutaman kilpailun jälkeen talli ilmoitti palkanneensa myös F1-legenda Niki Laudan tallin johtohahmoksi. Tästä pari kisaa, ja itävaltalainen oli savustanut Rahalin ulos tallista. Kauden 2002 jälkeen Lauda sai puolestaan monon kuvion takalistoonsa. Eivätkä he olleet ainoita. Anderson, Steve Nichols, David Pitchforth ja Ian Pocock kävivät kaikki vuorollaan yrittämässä suunnitella auton, jolla menestystä irtoaisi. Fordin päässä muutoshalua tallin johtamiskulttuuriin ei kuitenkaan liiemmin tapahtunut, ja niin johtajat torpedoivat itse kaiken potentiaalisestikin mahdollisen menestyksen.

2004 Ford veti johdon lopulta irti tästä hankkeesta. Sininen ovaali oli kärsinyt paitsi hurjan taloudellisen, myös imagollisen tappion F1-sekoilullaan. Jaguar katosi F1-maailmasta ontuen, mutta onneksi tallin osti mies, jolla riitti kärsivällisyyttä antaa tallinsa kasvaa rauhassa huipulle.

Hän oli Dietrich Mateschitsz, Red Bullin omistaja.

Jaguarin F1-historia lukuina:

GP-startit: 85
Palkintosijat: 2

49 MM-pistettä

» Pistetilanne, tuoreimmat uutiset, kisakalenteri…  tutustu F1-erikoissivuumme!