Tänään 49 vuotispäiväänsä juhliva Mika Salo on niitä F1-kuljettajia, jolle tilastolukemat eivät tee oikeutta.

MM-pisteitä vaalehiuksiselle suomalaiselle on merkattu 33 kappaletta. Salo ajoi kuitenkin aikakaudella, jolloin viimeisen pistesijan saavutti kilpailun kuudes. Suuren osan urastaan sarjan häntäpäähän kuuluneella kalustolla tehnyt helsinkiläinen joutuikin ajamaan kilpaa kaukana joukon perällä. Nopea ja luotettava Salo toi autonsa usein maaliin, mikä tarkoitti keskeytysten värittämissä kilpailuissa usein hyvää sijoitusta. Pisteitä ei kiitokseksi kuitenkaan läheskään aina herunut.

Vertailun vuoksi: Jos Salon sijoituksista annettaisiin pisteitä nykymallin mukaisesti, olisi hänellä niitä kasassa mukavat 271. Tällainen tilastoilla kikkailu on tietenkin turhaa, mutta toimikoot se esimerkkinä niillä, jotka muodostavat mielipiteensä kuljettajista vain tilastoja tuijottamalla.

Salo jäi kaimansa Mika Häkkisen varjoon suomalaisen F1-huuman huippuhetkillä, mutta Salollekin löytyi arvostajia. Junioriluokissa hän oli tasaväkinen Häkkisen kanssa, ja usean kärkipään F1-kuskin hän oli kukistanutkin. Vauhtia siis löytyi kuljettajasta, harmittavasti vaan ei kalustosta.

Italialaista unelmaa

Michael Schumacherin loukkaantuminen kesken kauden 1999 osoittautui Salon kannalta onnenpotkuksi. Monien yllätykseksi vapailla kuljettajamarkkinoilla seilannut suomalainen kutsuttiin saksalaisen korvaajaksi. Talli halusi luotettavan apumiehen Eddie Irvinen mestaruuskamppailuun.

Salo hoiti leiviskänsä tyylillä. Hän ajoi Ferrarilla kuudessa kilpailussa, joissa kahdessa hän pääsi palkintopallille.

Myöhemmin Saloa on totta kai kaduttanut irlantilaisen ohitse päästäminen. Tämä on ymmärrettävää. Me tiedämme nyt, ettei Irvine pystynyt lopulta kukistamaan Häkkistä MM-taistossa. Mutta tuon elokuisen sunnuntain jälkeen Irvine näytti olevan matkalla helppoon titteliin. Salo teki tuossa tilanteessa ainoan oikean ratkaisun.

Niin, se Saksan GP 1999. Salo olisi voinut olla epärehellinen oman etunsa tavoittelija ja napata edessä siintänyt voitto itselleen. Se olisi kuitenkin tiennyt mitä suurimmalla todennäköisyydellä F1-uran loppua. Salo tiesi paikkansa: Ferrarin ja Irvinen etu ensin, sitten vasta Salon.

Myöhemmin Saloa on totta kai kaduttanut irlantilaisen ohitse päästäminen. Tämä on ymmärrettävää. Me tiedämme nyt, ettei Irvine pystynyt lopulta kukistamaan Häkkistä MM-taistossa. Mutta tuon elokuisen sunnuntain jälkeen Irvine näytti olevan matkalla helppoon titteliin. Salo teki tuossa tilanteessa ainoan oikean ratkaisun.

Myöhemmin Monzassa Salo sai balsamia haavoilleen. Kolmas sija takasi hänen pääsynsä palkintopallille, ja vaikka Heinz-Harald Frentzen saikin tuulettaa voittoaan, hurrasi fanaattinen kotiyleisö Salolle. Tämä on myös Salon uran huippuhetki.

Vaikea ihminen?

Mika Salo oli F1-urallaan erittäin itsevarma, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa hänen maineeseensa. Sauber-pomo Peter Sauberin kanssa välit tulehtuivat täysin kaudella 2000, ja F1-uran päätös käytännössä potkuihin Toyotalla 2002 johtui myös Salon luonteesta. Japanilaiset pomomiehet säikähtivät Salon käytöksen olevan jopa haitallista automerkin maineelle.

Myös suomalaisyleisö osasi piikitellä Saloa. Aivan kuten Keke Rosbergkin aikoinaan, ihmettelivät katsojat tulosten puutetta ja selitysten määrää. Totuuden nimissä Salo itse sortui ajovirheisiin urallaan hämmästyttävän harvoin, mutta omien sanojensa mukaan vika taisi olla joka kerta autossa.

Salo tiesi taitojensa olevan huomattavasti tuloksia paremmat. Tämä on varmasti myös totta. F1-uran jälkeiset saavutukset muissa sarjoissa kielivät tästä.

Vaikka Salo ei GP-voittajaksi koskaan yltänytkään, on hän silti timattinen suomalainen F1-tähti.

Mika Salon F1-ura lukuina:

GP:t: 110
Podiumit: 2
MM-pisteet: 33

MM-pisteissä parhaimmillaan 10. 1999

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale