– Tämä on naurettavaa!

Fernando Alonson Saksan GP:ssä 2010 tiimiradioon parkaisema viesti, kun talli ei käske tallikaveri Felipe Massaa päästämään häntä ohitseen kilpailun kärkeen, selittää karun yksinkertaisesti sen, miksi hän on samanaikaisesti F1-maailman parhaimpia mutta samalla myös vihatuimpia kuljettajana.

Ajaa Alonso on aina osannut, ja kukaan lajista tietävä ei tätä kiistäkään. Hän on sekä nopea, ovela että taktinen kuljettaja, joka pystyy kääntämään tilanteet radalla hämmästyttävän usein edukseen. Ehkä kokonaisuutena hän onkin sarjan paras kuljettaja.

Mutta vaa’an toisessa päässä painaa ylimielisen ja itsekeskeisen manipuloijan leima. Alonso haluaa kaiken, ja hän on valmis tekemään käytännössä mitä tahansa saadakseen haluamansa.

Unelmaliitosta toiseen

Alonsolla on ollut hämmästyttävä kyky jättää taakseen savuavat rauniot, milloin tahansa hän on tallinvaihdoksen suorittanut. Minardilla 2001 debytoinut espanjalainen oli aluksi Renault’n miehiä ja yhdessä tämä unelmaliitto (osa 1) niittikin menestystä. Lojaaliuus ei kuitenkaan paljoa vaakakupissa painanut Alonson tehdessä sopimuksen McLarenille kaudeksi 2007. Sopimus julkistettiin itse asiassa jo vuoden 2005 loppupuolella. Alonso lepytteli katkerimmat ranskalaiset tuomalla toisen maailmanmestaruuden läksiäislahjana.

Kauden 2006 titteli on edelleen Alonson viimeinen. Unelmaliitto (osa 2) McLarenin kanssa kesti vain yhden kauden ajan, mutta Alonso ehti silti aiheuttaa skandaalin jos toisenkin. Suhdetta tallikaveri Lewis Hamiltoniin voisi parhaimmillaankin kuvata kylmän viileäksi. Peli sekä radalla että mediassa äityi pahimmillaan rumaksi ja lapselliseksi.

Aivan oma lukunsa on McLarenin vakoilujupakka, josta tallia rangaistiin tuntuvasti. Vaikka Alonson osuus koko tapahtumasarjaan olikin vähäinen, oli hän silti osallisena siinä. Missä ongelma, siellä Alonso, sanovat useat Alonson vihaajat.

Paluu Renault’lle toi kaksi voittoa ja ehkä koko F1-historian suurimman skandaalin. ”Crashgateksi” nimetyssä tapahtumassa Alonso pääsi jälleen kuin koira veräjästä, vaikka tahallaan seinään ajanut tallikaveri Nelson Piquet jr. onkin myöhemmin vannonut Alonson tienneen tallin suunnitelmasta.

Jo taistellessaan Kimi Räikköstä vastaan maailmanmestaruudesta kaudella 2005 suututti Alonso monet katsojat. Toisia ärsytti Alonson hannuhanhimainen tuuri, toisia Alonson kukkopoikamainen käyttäytyminen.

Kaudeksi 2010 Alonso siirtyi Ferrarille. Ja sai viimeistään tässä vaiheessa kaikkien suomalaisten vihat niskoillensa.

Jo taistellessaan Kimi Räikköstä vastaan maailmanmestaruudesta kaudella 2005 suututti Alonso monet katsojat. Toisia ärsytti Alonson hannuhanhimainen tuuri, toisia Alonson kukkopoikamainen käyttäytyminen.

Räikkösen korvaaminen rumasti Alonsolla oli myös mauton soppa, vaikka jälleen kerran Alonso oli vain ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan”. Suomalaisten ei auttanut kuin niellä kiukkunsa, tai jos oikein kismitti, niin purkaa se netin keskustelupalstoilla.

Kahdesti Alonso oli lähellä voittaa mestaruuden Ferrarilla, mutta lopulta hän ei kirkkainta kruunua italialaistiimissä saavuttanut. Unelmaliitto numero kolme saapui lopullisesti päätepisteeseensä viime kauden päätteeksi, ja nyt Alonso tuskailee McLaren-Hondan kanssa joukon peräpäässä, rukoillen ihmettä.

Viimeisellä Ferrari-kaudellaan Alonson turhautuminen alkoi jo näkyä. Aiemmin hän oli jaksanut kehua tiimiään vakuuttaen parempaa olevan tulossa, mutta kaudella 2014 katkeruuden ja tuskan pystyi aistimaan espanjalaisen kommenteista. Lohtua ei liiemmin tuonut selkeä murskavoitto tallikaveri Räikkösestä.

Kylmät ajat tallikavereilla

Ei tallikaverin voittaminen Alonsolle mikään uusi juttu ollut. Oikeastaan vain Hamilton McLarenilla on pystynyt vastaamaan tasapäisesti Alonsolle. Osaltaan Alonson ylivoimaan on totta kai vaikuttanut miehen ajotaito, mutta toisaalta myös politikointi.

Jo Renault’lla Alonso osasi kääntää tallin puolelleen. Sen saivat karvaasti kokea sekä Jarno Trulli että Giancarlo Fisichella. Massan vuoro koitti Ferrarilla ensin, Räikkösen seuratessa perässä. Kaikki he ovat kelpo rattimiehiä, mutta Alonsoa vastaan turpaan tuli reilusti.

Alonsoa vihaavalla on siis monta syytä kokea niin. Ei ole täysin väärin sanoa häntä jopa rehellisesti kusipääksi.

Mutta samalla on syytä muistaa, että samoin perustein myös eräs Ayrton Sennakin olisi sellainen. Sennakin osasi liikkua sääntöjen harmaalla alueella, ja yhdellä jos toisellakin kuljettajakollegalla oli oma painava sanansa sanottavana brassimestarista. Mutta onko meistä Senna kuitenkaan sellainen?

Ehkä huippukuljettajan täytyy vain hieman olla sellainen. Rehellinen kusipää.

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale

Fernando Alonso F1-ura lukuina:

GP:t: 244
Voitot: 32
Paalut: 22
Nop.kierrokset: 21
MM-pisteet: 1778

Maailmanmestari 2005, 2006