Monacon GP:n kuumin puheenaihe oli Mercedes-tallin käsittämätön päätös kutsua kilpailun johtaja Lewis Hamilton varikolle kilpailun loppuvaiheessa. Tämä maksoi britille voiton, ja mies antoi tämän myös näkyä kilpailun jälkeen.

SuomiF1-sivuston toimittajatkin huomasivat tämän. Heidän mielipiteensä Hamiltonin käytöksestä poikkesivat kuitenkin suuresti toisistaan. Kumpi on sinun mielestäsi oikeassa?

 

Lewis Hamiltonin varikkopysähdys oli tietenkin virhe, mutta tallin puolustukseksi sille oli myös perusteet. Talli halusi tarjota Hamiltonille mahdollisuuden välttää Sebastian Vettelin mahdollinen uhka, jos Ferrari olisikin syöksynyt varikolle hakemaan alle supersoftit.

Kaikessa sormellaosoittelussa on jäänyt huomaamatta, että Mercedes oli hyvin lähellä onnistua uhkapelissään. Katsokaapa Hamiltonin varikkopysähdystä. Hän joutui kököttämään ruudussaan yli sekunnin ylimääräistä, koska Sauberin Felipe Nasr ajoi samaan aikaan Mercedes-leirin ohitse. Ja kun näimme, kuinka lähellä Hamilton oli ehtiä Vettelin edelle varikolta ulostulossaan, voidaan Hamiltonin voiton ”pilaamisesta” syyttääkin Sauberin brassikuskia.

Kilpailun jälkeinen Hamilton oli mauton ilmestys. Heti alkuun on sanottava, että hän on suuri kilpailija, joka elää voitoista, joten sikäli pettymys on enemmän kuin aiheellinen. Hatunnosto myös britille siitä, ettei hän sortunut syyttelemään tallia virheestä, vaan totesi tiimin voittavan ja kaatuvan yhdessä.

Mutta se ei silti poista Hamiltonin käytöksen lapsellisuutta, jota ei millään voisi odottaa 30-vuotiaalta aikuiselta mieheltä. Tahallinen hidas köröttely jäähdyttelykierroksella ja päin kolmosplakaatia ajaminen, palkintojenjaossa naama norsunv**ulla oleminen sekä shampanjajuhlallisuuksista karkaaminen vain alleviivasivat tapahtuman koomisuutta.

En voi tarpeeksi korostaa, etteikö Hamiltonilla ollut oikeus olla maansa myynyt. Silti, eikö ammattiurheilijalta voisi odottaa hieman parempaa käytöstä? Ei Hamilton maailman ensimmäinen pettymyksen kokenut urheilija ollut. Silti hänen käytöksensä kaikessa lapsellisuudessaan oli aivan omissa sfääreissään.

Hamiltonin osalta raskauttavaksi tekijäksi tähän purkaukseeni voidaan laskea myös se, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun mies on huono häviäjä. Siinä piileekin ehkä Hamiltonin suurin heikkous. Kun asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, alkaa itku, poru ja marttyyrinkruunun sovittelu päähän.

Voihan kyseessä olla tietenkin myös laskelmoitu show. Hamilton halusi kerätä suurimmat otsikot myös kilpailun jälkeen. Kaikilla teoillaan ja eleillään hän ikään kuin huusi ”katsokaa minua, minä olen tämän kilpailun suurin uhri!” Sympatiaa mies saikin osakseen, joten mitäpä pari käytöksestä valittavaa toimittajaa siinä vaakakupissa paljon painaa.

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale

Hamiltonin kutsuminen varikolle Monacon GP:n lopussa ei yksinkertaisesti aukene millään logiikalla. Jos oletettavasti renkaiden hallinnaltaan vaikeammassa asemassa ollutta Nico Rosbergia ei kutsuttu sisään, miksi ihmeessä sitten Hamilton?

Vaikka nyt sivutettaisiinkin se tosiasia, että hänen johtonsa ei ollut varman varikkopysähdyksen mittainen tallilla oli joka tapauksessa kaksi vaihtoehtoa: joko antaa Hamiltonin rullata rauhassa voittajana maaliin tai sitten ottaa hänet varikolle kaikkine siihen liittyvine riskeineen. En osaa edes kuvitella, minkälainen päättelyketju johti jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Jotkut ovat selittäneet päätöstä sillä, että tiimi joutuu työskentelemään paineen alaisena, jolloin virhearvioita tulee tehtyä. Tällainen perustelu on parhaimmillaankin hyvin hutera, koska jo intuitio tilanteessa olisi puhunut pysähdystä vastaan. Valtasiko järjen sokaissut joukkopaniikki Mercedeksen turva-auton tultua radalle? Eikö kukaan tiimissä kyseenalaistanut pysähdystä, josta hyötyjä ei ollut sillä hetkellä saatavissa ja jossa mikään ei saanut mennä pieleen rata-aseman säilyttämiseksi?

Hamiltonin käytös palkintojenjaossa oli ihailtavaa: hän totesi joukkueen voittavan ja häviävän yhdessä muistaen lisäksi kiittää tallia kaiken kaikkiaan upeasta työstä kauden aikana. Jos jollain oikeasti on ongelma sen kanssa, että hän ei osannut vielä päälle päätteksi loistaa tilanteessa kuin Naantalin aurinko, niin silloin kärsii joko vakavasta suhteellisuudentajun puutteesta tai ei ymmärrä kilpailun käsitettä. Voisin nimetä muita kuljettajia, joiden naama on olosuhteista riippumatta näkkärillä viikonlopusta toiseen. Jotkut ovat tehneet siitä menestyksellä jopa brändin ja/tai viestintästrategian itselleen.

Hallitseva mestari ajoi omilla poikkeuksellisen korkeilla standardeillaankin hurjan viikonlopun. Se, että hänen oma tallinsa vei palkkion hänen työstään lähinnä epäammattimaiseksi kuvailtavissa olevalla päätöksellä on urheilullisesti sydäntäsärkevää.

Jotkut tulevat epäilemättä olemaan tästä iloisia, koska Rosbergin voitto tulee keinotekoisesti venyttämään mestaruustaistoa edes hiukan pidempään. Mutta pakostakin tulee pohdittua, mitä liikkuu tällä hetkellä voittajan mielessä? Vuosi oli jo toinen peräkkäinen, jolloin saksalainen voitti kisan harvinaisen kiistanalaisesti.

Olli Kuitunen