Kommentti: ”Macho Fantastico” muuttanut Ferraria: ”Tekee kaiken oikein”

Huhtikuu viime vuonna. Ferrarin Fernando Alonso on ajanut ajokkinsa maaliin Kiinan osakilpailun kolmantena, mutta kaikki ei ole Ferrarilla kunnossa. Tallipäällikkö Stefano Domenicalli on pakotettu nostamaan kytkintä tallin johdosta heikkoihin suorituksiin vedoten, eikä aivan syyttä. Alonson kolmossija antoi tallille toivoa paremmasta, mutta karvas totuus valkeni pian lopullisesti. Talli tulisi saamaan autonsa palkintokorokkeelle enää vain Unkarissa, ja Scuderia jäisi voitoitta ensimmäistä kertaa sitten kauden 1993.

Domenicallin lisäksi lähtöpassit sai myös aiemmin tiimin menestyksestä toiseen luotsannut Luca di Montezemolo. Hän oli ollut osa Ferrarijohtoa jo 1970-luvulta saakka, mutta tiimissä haluttiin pistää tuulemaan kerralla. Uusi alku vaatii vanhan poistamista, ja sen sai jopa kokea herra isoherra.

Huhtikuu tänä vuonna. Ferrari on noussut takaisin huipulle. Sebastian Vettel ja Kimi Räikkönen ovat pitäneet Punaiset palkintoshampanjan maussa kauden jokaisessa kilpailussa. Suomessa ilakoidaan Räikkösen paluusta takaisin, ja maailma kohisee Vettelistä uutena Michael Schumacherina.

Arrivabene ei tietenkään ole yksin nostanut tiimiä uuteen kukoistukseen, se olisi naiivi väite. Nykyisen menestyksen siemenet kylvettiin jo viime kaudella, kun tallin puikoissa häärivät muut miehet. Mutta Arrivabene on pitänyt huolta, ettei kukaan ole päässyt polkemaan kasvavia tähkäpäitä ennen kuin ne ovat valmiita poimittaviksi.

Mitä oikein tapahtui?

Domenicallin jälkeen tallin johtoon pestattiin Marco Mattiacci, mutta hänen aikansa tallin johdossa jäi lyhytaikaiseksi. Mattiacci oli toivottoman paikan edessä, joten hän ei ansaitse liiemmin kuraa niskaansa. Mutta loppupeleissä hän jäi kuitenkin suhteellisen harmaaksi ja vaisuksi seinäruusuksi.

Sanoja, joilla nykyistä johtajaa ei voi kuvailla. Maurizio Arrivabene on mies, macho, Macho Fantastico. Kertakaikkisen vaikuttava ja jopa cooli näky tavallisesti niin sliipatussa ja kliinisessä lajissa.

Italialainen näyttää tatuointineen, leveine kaula-aukkoineen ja pumpattuine käsineen kaikelta muulta paitsi tallipäälliköltä. Enpä osaisi kuvitella Ron Dennikseltä mustetta ihostaan löytyvän.

Ulkonäön ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Arrivabenen aikana talli on marssinut vahvassa myötätuulessa, ja vain Mercedes on pystynyt viime vuonna kehittämänsä etumatkan turvin päihittämään Ferrarin.

Uusi johtamisfilosofia

Arrivabene ei tietenkään ole yksin nostanut tiimiä uuteen kukoistukseen, se olisi naiivi väite. Nykyisen menestyksen siemenet kylvettiin jo viime kaudella, kun tallin puikoissa häärivät muut miehet. Mutta Arrivabene on pitänyt huolta, ettei kukaan ole päässyt polkemaan kasvavia tähkäpäitä ennen kuin ne ovat valmiita poimittaviksi.

Arrivabenen vahvuus piilee hänen johtamisfilosofiassaan. Toisin kuin edeltäjänsä Montezemolo, hän ei nosta itseään muiden yläpuolelle toimillaan ja eleillään. Hän pukeutuu tiimin vaatteisiin (ei pukuun), katsoo alaistensa rinnalla hetket radalla eläen ne tunteella ja ennen kaikkea on inhimillinen.

Muistellaanpa Räikkösen renkaankiinnitysepisodia Australian GP:ssä. Kun Räikkönen lopulta pääsi lähtemään varikkoruudusta, hyökkäsivät TV-kamerat kuvaamaan renkaankiinnittäjää, joka oli epäonnistunut työssään, ei vain yhdellä vaan molemmilla Räikkösen stopeilla. Draamankaari virittyi äärimmilleen Arrivabenen marssiessa murtuneen mekaanikon vierelle, sanoen tälle jotain.

TV-selostajat naureskelivat Arrivabenen antaneen mekaanikolle potkut, mutta sen sijaan johtaja kävi kysymässä mitä oikein tapahtui, ja käski tämän jälkeen mekaanikkoa ottamaan rennosti.

Ei haukkuja, ei syyllistämistä, ei pahaa mieltä. Arrivabene tiesi virheitä sattuvan jokaiselle, eikä ketään tule sen takia ristiinnaulita. Ja hyvä niin, sillä myöhemmin varikkosähläyksen pääsyylliseksi paljastui Räikkönen itse.

Vastaava johtamistapa Arrivabene käyttää myös mediassa. Hän on hyvin helläsanainen kuljettajiaan kohtaan. Jos jotain kriittistä sanottavaa löytyy, osaa hän voidella senkin hunajaiseksi ja pumpulinpehmeäksi, jottei kukaan median edustaja vain pääsisi repimään ilkeitä otsikoita hänen sanomisistaan.

On olemassa karkeasti vedettynä kahdenlaisia johtajatyyppejä: kaikilta kaikkensa vaativia rautakanslereita, sekä hyvejohtajuuteen uskovia tsemppareita. Tavoite uskotaan saavutettavan joko kovalla työllä tai hyvällä hengellä. Ferrarilla vannottiin vuosia ensiksimainitun nimeen, mutta nyt vaakakuppi on kallistunut jälkimmäiseen.

Ainakin tällä hetkellä Arrivabene tekee kaiken oikein Korskean orhin kapellimestarina.

Juuso Taipale
Twitter: @JuusoTaipale