Jo seitsemättä vuotta mestaruudetta formula ykkösissä kilpaillut Ferrari valmistautuu uuteen kauteen, kuten kaikkialla todetaan, laskutrendin pohjalla. Kausi 2014 oli tallille historiallisen heikko siitäkin huolimatta, että V8-aikakauden loppua määritellyt pakokaasujen hyödyntäminen auton aerodynamiikassa on nyt enemmän tai vähemmän säännöissä estetty. Siis juuri niin kuin Ferrari on toivonut.

Se, että kausi oli sille niin vaikea, ei voi olla tallille kuin hyväksi. Epäonnistuminen mekaniikkakeskeisten sääntöjen alkuvaiheessa merkitsee sitä, että Ferrarilla ei ole enää ulkoisia tekijöitä syytettävänä menestyksensä puutteesta. Pohjakosketus on myös ollut lajille kokonaisuudessaan myönteinen ilmiö sikäli, että epätoivoisesti Ferrarin ja kuninkuusluokan ykseyttä puolustavien ihmisten määrä on ollut ilahduttavasti vähenemäänpäin.

Samalla kun Ferrarin ylemmyydelle on alkanut esiintyä epäilijöitä yhtiö itse ei ole enää tänä talvena entiseen tapaan uhkaillut formula ykkösistä vetäytymisellä hoitaakseen katuautojensa markkinnoinnin kestävyysajon kautta. Tälle on toki täysin luonteva syy, tai oikeammin kaksikin: A) Luca di Montezemolo ei ole enää Ferrarin pääjohtaja ja B) uhkaukset olisivat tänä päivänä aivan yhtä tyhjiä kuin aiemminkin.

Se, että Ferrari todella jättäisi formula ykköset ja siirtyisi Le Mans -prototyyppeihin vaatisi Maranellolta pari melkoisen ällistyttävää olettamusta. Ensimmäinen olisi tietenkin se, että LMP1:ssä voittaminen olisi helpompaa kuin formula ykkösissä. Toinen taas se, että LMP1 tarjoaisi lähimainkaan formula ykkösten kaltaisen sijoituksen tuoton.

Ensimmäisessä olettamuksessa vikana on se, että Audi, Toyota ja Porsche ovat asiasta jyrkästi eri mieltä, ja toisessa taas se, että LMP1:n budjetit eivät ole kaukana formula ykkösistä, mutta lajin näkyvyys on olematon kuninkuusluokkaan verrattuna. Niin, ja siellä Ferrarille ei makseta pelkästä olemassaolosta sen enempää rahassa kuin poliitisessa vallassakaan.

Montezemolon saavutukset Ferrarin johdossa ovat kiistattomia, mutta viime vuosina talli on keskittynyt hakemaan voittoja lähinnä radan ulkopuolella. Miehen suusta on kuultu joko edellä mainittuja uhkauksia tai omahyväisiä kommentteja siitä, miten hän tuntee ”velvollisuudekseen korjata formula ykköset” – siis itselleen sopivaksi. Koska tilastojen perusteella lajin katsojien joukossa on nykyisin varsin vähän eilisen teeren poikia, reaktiot todellisuudesta irtautuneelta vaikuttaneen Ferrari-pomon kommentteihin ovat olleet enenevässä määrin ennakoitavan kielteisiä.

Tässä valossa se, että sekä konsernin että Gestione Sportivan johto on nyttemmin vaihdettu, on ainut oikea ratkaisu. Se, onko muutoksia tehty kaikilta osin tyylikkäästi, on asia erikseen ja oikeastaan enintään sivuseikka formula ykkösten suuressa skeemassa.

Sebastian Vettelillä on nyt erinomainen tilaisuus palauttaa viime kaudella kärsinyttä mainettaan. Jos hän pystyy rakentamaan Scuderiasta mestaritallin, tappio Daniel Ricciardolle annetaan hänelle epäilemättä anteeksi. Kimi Räikkösellä on kai jossain määrin sama tilanne, mutta kilpailu uutta tallikaveria vastaan saattaa osoittautua yhtä vaikeaksi kuin edellistäkin. Mutta se on aihe toiselle päivälle.

Olli Kuitunen

Aiheet Artikkelit Ferrari Formula 1 Pääuutiset